keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Nimiäiset.

Vietimme lapsemme nimiäisiä eräänä lauantaina. Paikalle oli kutsuttu vanhempani, veljeni, mieheni äiti, sisarukset perheineen, paras ystäväni avomiehensä kanssa sekä hyvä miespuolinen ystäväni, josta tuli tytön haltiakummi. Emme siis kuulu kumpikaan kirkkoon, siksi nimiäiset.

Ihan aluksi kokoonnuimme olohuoneeseen ja joimme tervetuliaismaljat, kuoharia&pommacia. Kerroimme nimen, Olivia Isabella, sekä hieman nimen taustoja. Samalla kerroimme myös...että menimme helmikuun 14.päivä naimisiin..tadaaaa.. Hehe. Olisin halunnut kertoa siitä täällä jo silloin, mutta koska tarkoitus oli paljastaa tämä vasta elokuussa hääjuhlassa ja muutama häävieras lukee tätä blogia, en voinut paljastaa mitään. Nyt se ei ole enää niin salaista, meillä lukee hääkutsuissakin, että ollaan menty jo  helmikuussa naimisiin. Vaihdoin sukunimeni ja kaikki mun kortit ja passi&ajokortti ovat jo uudella nimellä.
Perhe on meille kaikki kaikessa ja halusimme, että Olivia syntyy avioliittoon.

Ilmoituksen jälkeen jatkoimme nimijuhlaa. Luin Olivialle itse kirjoittamani runon, jonka jälkeen nimitimme kummin, joka piti lyhyen puheen. Annoin samalla myös haltiakummi todistuksen, jonka olin askarellut. 

Tämän jälkeen mieheni kaivoi kitaran esiin ja lauloimme porukalla muutaman lastenlaulun. Laulun jälkeen availimme lahjoja ja jutustelimme vieraiden kanssa :) 


Saimme vaikka mitä ihanaa, leluja, vaatteita, Olivia sai kummiltaan aivan ihanan kummisormuksen, vanhempani lahjoittivat 500€ tilin avaamista varten, onpahan nyt rikas 2 kk tytsy meillä! :)

Tämän jälkeen siirryttiin ruokailun ja vapaan seurustelun pariin 






Tein kakun itse ja siitä tuli yksi parhaimmista, mitä olen koskaan tehnyt! Täytteenä mansikka- ja valkosuklaamoussea.

Myös macaron leivoksia kehuttiin kovasti :)

Eli rennosti mentiin, joka välissä otettiin kuvia, naurettiin, juteltiin. En kokenut mitään stressiä mistään, oli todella mukavat juhlat! Olivia nukkui ennen tilaisuutta niin makeasti, et hänet oli pakko herättää, jotta pysyisimme edes joten kuten aikataulussa. Suht hyvin pysyimmekin. Juhlat menivät siis odotusten mukaisesti enkä voisi olla tyytyväisempi. Seuraavana päivänä olikin edessä ensimmäinen äitienpäivä :)


Tässäpä meidän pullukka tissiapina <3

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kuumeessa.

Mun piti kirjoittaa meidän nimiäisistä, ekasta äitienpäivästä, hääsuunnittelusta ja vaikka mistä. Minun piti postittaa Petralle ja Piialle heidän lahjansa. Minun piti leipoa porkkanakakku, koska eilen oli syntymäpäiväni. Täytin 26 vuotta. Minun piti kirjoittaa ikäkriisistäni. Minun piti esitellä kaikki ne ihanat vaaleanpunaiset hepenet, jotka Olivialle kirpparilta löysin. 

Ja miten kävi. Pääsin tiistaina sairaalasta ilman diagnoosia, olin ke-pe suht ok kunnossa, kunnes la päivällä tunsin kurkun kipeytyvän. Tänään heräsin taas 38,3 asteen kuumeessa. Mies on kahdeksaan töissä. Eli olen kuumeessa ja yksin vauvan kanssa. Onneks äitini tarjoutui tulemaan avukseni, lähtee illasta ajamaan. Toivottavasti saan huomiselle ajan lääkärille, epäilen angiinaa. Olen totaalisen väsynyt jatkuvaan sairasteluun. 

Olivia on alkanut pitämään päätään erittäin hyvin pystyssä. Ihan kuin iso tyttö jo :) 


tiistai 21. toukokuuta 2013

Täältä eristyshuoneesta edelleen, hei!


Eilinen päivä oli pitkä ja tylsä. Aamulla ottivat verikokeen ja lääkäri kävi joskus 13 maissa kyselemässä vointia ja kertomassa, että jos minulla nyt on se heidän epäilemä antibioottiripuli niin 10 päivän  antibioottikuuri siihen tulee hoidoksi. 

Ensimmäinen kysymys minulla oli tottakai imetykseen liittyvä ja vaihtoehtoja on kaksi. Joko saan sellaiset ab:t, joiden aikana ei saa imettää tai lääkäri voi kirjoittaa minulle muuten vastaavata, mutta "huomattavasti kalliimmat", joiden aikana sitten saa imettää. Arvaatte varmaan kummat valitsin. Jää nähtäväksi miten huomattavan kalliimmaat ne sitten on. Ei sillä, että hinnalla olisi tässä asiassa mitään merkitystä. Imettää saisin huomisesta lähtien.

Mahaa lääkäri ei painellu tai tunnustellut, kyseli vain kipuja ja kuumetta, joita ei kumpaakaan eilen ollut. Sanoi, että pääsen tänään kotiin, jos vointi pysyy hyvänä.

Kolmen aikaan hoitaja kävi kertomassa, että sunnuntaina antamani ulostenäyte oli tutkittu ja se oli negatiivinen - minulla ei ole antibioottiripulia. Verikokeisssa ei myöskään ollut mitään poikkeavaa.
Loppupäivä menikin sitten tipassa ja kaiken maailman vellejä syödessä. Telkkaria tuijottaessa ja rintoja pumppaillessa. Puol kuuden aikoihin minulta pääsi iso itku. Tuli niin järkyttävän kova ikävä Oliviaa. En ole ikinä koskaan ikinä tuntenut niin kovaa fyysistä ikävää ketään kohtaan. Ikävä helpotti kun juttelin mieheni kanssa ja kuuntelin vähän aikaa Olivian juttelua minulle <3 toivottavasti enää muutama tunti erossa!

Nyt aamusta kävivät taas verikokeet ja aamupalankin olen jo syönyt. Jos lääkäri kiertää samalla tavalla kuin eilen, on hän tässä varmaankin 12-13 aikaan eli ehdin nukkumaan vielä päikkärit. Olo on edelleen heikko ja voimaton, mahakipukin tuntuisi hiipivän takaisin, kuumetta ei sentään onneksi ole.

Emme siis tiedä mikä minulla on tai oli. Saa nähdä mitä lääkäri sanoo ja määrääkö mulle silti antibiootit? "Infektioon"? (Mulla vaihtui ab merkki yöllä ja kysyin hoitajalta et mihin mä sitä abtä otan, kun ette kerran tiedä mikä mua vaivaa. Katseli papereitaan ja meni koneelle kattomaan kun ei tietoa löytänyt. Sitten ilmoitti että infektioon). Lääkäriltä haluan kyllä vähän paremman vastuksen, en ihan helpolla ala nyt neljättä kuuria syömään, jos en tiedä miksi sitä syön.

Kyllä tästäKIN vielä noustaan!! :)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Terveisiä eristyshuoneesta!

Iso kiitos taas kerran kaikille tsempeistä!!! En vastaa edellisen kirjoituksen kommentteihin vaan kirjoitan nyt tästä ihan oman tarinan. Ja tarina on sitten pitkä, koska en osaa lyhyesti kirjoittaa.

Soitin tosiaan 5 aikaan päivystykseen, syinä torstai illasta 37,4-38,4 välillä seilaava kuume, jatkuvasti vahvistuva alavatsakipu, voimattomuus, ruokahaluttomuus, etova olo, kävellessä pohkeet kramppaa, pyöryttää, leposyke 94 jne. Olihan mulla vaikka mitä siis. Sovittiin, että menen näytille kunhan vauvan kanssa pääsen ja olen ollut suurinpiirtein 4 tuntia pissaamatta.

Heti puhelun jälkeen mulle tuli outo olo mahassa ja "juoksin" vessaan. Mulla alkoi kamala ripuli! Mulla on yleensä hyvin herkkä stressivatsa ja ajattelin, että siihen varmaan liittyy.

Vielä kuuden maissa aamulla ajattelin selviäväni yksin. Suunnitelma oli selvä, laitan kaiken valmiiksi, kun Olivia herää, tissi suuhun, vaippa ja yökkärit vaihtoon, tyttö turvakaukaloon ja menoks. No, ei se mennytkään ihan noin. Olivia heräsi klo 7 ja yritin nostaa hänet sängystä ja viedä hoitopöydälle. Siinä vaiheessa kun lapsi oli sylissä, tajusin että en jaksa kävellä toiseen huoneeseen, vaaraana vähintäänkin pyörtyminen.
Laitoin hänet takaisin meidän sänkyyn ja kävin yksin hakemassa tavarat sinne.
Soitin naapurin rouvalle, kenen kanssa ollaan läheisiä ja paljon tekemisissä ja pyysin häneltä apua.

Klo 8.15 oltiin koko kööri sairaalan päivystyksessä. Kerroin taas tulehdushistorian, nykyiset oireet, yllättävän ripulin. Minulta otettiin virtsanäyte, verikoe, verenpaine. Verensokeri mitattiin myös, se oli 3,4 eli matala. Hoitaja juotti mulle kaks pillimehua, meinas oksennus tulla kun oli niin ällön makeaa.
Päivystyksen lääkäri tai kandi tai mikä lie, otti minut vastaan. Kerroin taas kaikki historia ja oireet. Paineli mahaa, teki sisätutkimuksen - kohtu ei aristellut ollenkaan. Mutta koska jotakin oli minussa vialla, laittoi minut gynekologille.

Siinä vaiheessa kello oli 11, mies oli toipunut hotellissa varpajaisistaan ja ajoi suoraan sairaalalle. Naapuri pääsi hänen autollaan takaisin kotiin ja me jäimme koko perheenä odottamaan gynelle pääsyä. Verensokeri oli edelleen 3,4 ja sain lisöö mehua. Sitten taas Odottamaan. Ja odottamaan. Kello oli 13.45 kun sinne pääsin.
Gyne teki sisätutkimuksen, ultrasi, raiskasi mun peräaukon (kyuneleet lirahti silmistä) ja "antoi" puhtaat paperit. Syy ei siis ole gynekologinen.

Lähete kirurgiselle puolelle ja taas päivystykseen odottamaan. Onneks Olivia oli yhtä rauhallinen kuin aina. Sai tissiä, torkahteli, jutteli kovasti.

Kirurgisella lääkäri paineli mahaa, kyseli taas koko historian ja veikkasi umpilisäkettä vaikka piti sitä kyllä epätodennäköisenä (miksi sitten veikata sellaista??). Halusi uudet verikokeet ja käski mennä taas aulaan. Aulassa oli järkyttävä määrä ihmisiä omien yskien, nuhien ja vaivojen kanssa, yritettiin mennä mahdollisimman kauas kaikista. Mulle tuli taas kauhean heikko olo ja mahakipu yltyi, joten pyysin päästä sängylle. Siihen sai verhonkin eteen, joten oltiin edes pikkasen omassa rauhassa vaikka edelleen päivystyksen käytävällä. Olivia imi tissiä ja tuhisi vieressä.

Hoitaja tuli kertomaan, että minulle laitetaan tippa ja antoi purkin ulostenäytettä varten. Tein työtä käskettyä ja menin vessaan. Näytteen mukana tuli suht paljon verta, en tiedä oliko se siinä itsessään vai tuliko haavaumista.

Sitten alkoi jumalattoman kovat vatsakivut. Ihan joka suunnasta, kouristukset, mitkä vaan jatkui ja jatkui. Lääkäri sattui juuri kävelemään ohi ja tuli painelemaan taas mahaa ja ilmoitti, että minulla taitaa olla antibioottiripuli, johtuen siitä olen syönyt niin paljon antibiootteja. Tämän lisäksi epäilee mahakatarria eli gastriittia. Oli jutellut tilanteestani sisätautien kirurgin kansss. Minut siirretään K2 osastolle eristyshuoneeseen, jossa saan antibioottia (eikö olekin ristiriitaista?) ja särkyyn lääkettä.

Kello oli 17 kun tänne osastolle pääsin. Mies ja lapsi tulivat mukanani. Kun selvisi tarkemmin, mitä lääkkeitä saan, päätin, etten imetä ja mies saa lähteä vauvan kanssa kotiin, meillä oli jääkaapissa luovutukseen menevät maidot sekä pakkanen täynnä hyvää maitoa.
Varpajaisistaan väsynyt mutta reipas mieheni lähti klo 18.15
Siitä lähtien olen nukkunut, ollut tipassa. Yöllä heräsin kun olin hiestä läpimärkä, hoitaja vaihtoi mulle kaiken. Klo 3 heräsin räjähtävien rintojen takia, toinen oli valunut pitkiin paitaa ja sänkyä, pumppasin siitä vielä melkein 150ml ja toinen odotti kiltisti pumppaista ja antoikin 300ml. Unet jatkui. Heräsin kuudelta. Nukahdin. Heräsin 8 pumppasin taas rinnat.

Nyt minusta on otettu taas verikoe. Lääkäri on aloittanut kierroksen joten odotan omaa vuoroani. Ripulia ei ole esiintynyt eilisen klo 14 jälkeen. Olo on huomattavasti parempi, johtunee tipasta ja unesta.

Miehen kanssa juttelin klo 8, yö oli mennyt normaalisti, Olivia syö oikein hyvin siitä medelan äidinmaitoratkaisu pullosta vai mikä lie, siis se mistä maito ei tuu itsestään olleenkaan vaan vauvalla on samanlainen imuote kuin rinnalla ja ihan samalla tavalla on tehtävä töitä ja imeä kunnolla, jotta maitoa tulee. Kotona kaikki hyvin.

Minä odotan nyt lääkäriä ja vastauksia. Pienet torkut ehtisin tässä vielä ottamaan. Pahoittelen etten osannut kertoa tätä tarinaa lyhyesti, pitkä päivä kun oli!

Kiitos kaikille Teille tsempeistä! Niitä täällä yksin sairaalan sängyn pohjalla eristyshuoneessa kyllä tarvitaan! :)

Karina

..Mahakin kuihtui tässä välissä, pullistuu kyllä taas kun alan syömään normiruokaa..kuvassa näkyy myös pampers 1 koon vaippapaketti joka meille tuotiin kun ei vielä tiedetty jääkö vauva yöksi. Tuli nauru, Olivialla on jo 3 koko käytössä :)) mutta ihanaa että toivat niitä ja sängyn ja rintapumpun :) hyviä hoitajia on täällä.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

En voi hyvin.

.

Toivuttuani rintatulehduksesta, söin maanantaina viimeiset antibiootit. Torstai illasta lähtien minulla on ollut n. 38 asteen kuume, etova olo, voimaton olo sekä päivä päivältä voimistuva alavatsakipu.
Soitin äsken päivystykseen, suosittelivat tulemaan heti kun vauvan kanssa pystyn. Olivia söi viimeksi 4.30 eli seuraavan kerran herää syömään aika varmasti 7-7.30, sitten hypätään autoon ja lähdetään puolen tunnin ajomatkalle sairaalaan.
Niin, miehellä oli eilen varpaijaiset ja puoli tuntia sitten tuli viesti, että ovat hotellissa ja kaikki hyvin. Eli sieltä päin ei ole apuja odotettavissa. Ja toisaalta, minä täysimetän, joten O:n on joka tapauksessa tultava mukaan.
Kerkesin varata eilen maanantaille gynekologille ajan, yksityiselle, ajattelin, että nyt nämä arvaukskeskukset riittää.. Vaan toisin kävi - en jaksa enää huomiseen.
Ruoka ei mene alas, pyöryttää, heikottaa. Olen keskittynyt juomaan koko ajan, muutaman palan leipää olen syönyt. Nyt en vaan jaksa enää. Olen viimeisen 2kk aikana syönyt 7+10+10=27 päivänä antibiootteja!! Kolme Kefexin kuuria ja yhden Flagylin. Miten paljon yhden ihmisen, tuoreen, onnellisen äidin täytyy kestää???

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Olivian neuvola & macaron leivoksia :)


Meidän pieni 7 viikkoinen tyttö painaa jo yli viisi kiloa!!! Tarkalleen 5065g, huh huh! Äidinmaidossa on edelleen poweria ;) pituutta löytyy 57,8cm, mikä tarkoittaa, että 7 viikossa on kasvettu 7,3 cm, sentti per viikko! Ilmankos minusta tuntuu, että mun pieni tissiapina on kadonnut jonnekin, mennyt kaksoisleuan alla piiloon :)
Olivia sai myös rotavirusrokotteen. Taisi olla hyvänmakuista litkua, kun sitä niin innolla lutkutti! Tyttö oli koko 2 tuntia, mikä neuvolassa/lääkärissä vietettiin, erittäin esimerkillinen. Ei turhaa itkua, vaan hymyjä, juttelua ja perus söpönä olemista <3

Neuvolan jälkeen tein testierän macaron leivoksia, täytteenä mango tuorejuustoa, mangoa ja kuohukermaa. Liian löysää tein siitä. Huomenna aion tehdä lemon curdia,tulee varmasti hyvää! Ja perjantaina sitten varsinaiset macaronit juhlia varten.
Askartelin myös Olivian haltiakummille todistuksen kummiudesta, kummin kunnian saa hyvä miespuolinen ystäväni.

Nyt maistellaan macaron leivoksia ja katsotaan suomi-usa peliä.. Tilanne 1-3, ei hyvä!!








tiistai 7. toukokuuta 2013

Nimiäisten järjestelyä

Nimiäiset lähenee ja kauheasti on tekemistä!

Eilen leivoin juhlia varten perhosen muotoiset pikkuleivät, joihin tein vaaleanpunaisen sokerikuorutteen ja koristelin dr ötkerin kimalle"liimalla" ja nonparelleilla, tänään askartelin Olivia Isabella kirjaimet, jotka laitan olohuoneen verhotankoon koristeeksi. Huomenna teen luultavasti macarons leivoksia (kai ne säilyy lauantaihin?) sekä järjestelen paikkoja, torstaina on siivouspäivä ja perjantaina juhlaruokien laittopäivä. Kakku, kinkkupastasalaatti, tiikerikakku, täytettyjä karjalanpiirakoita, vihreä salaatti.. Mitähän oli vielä. Ja perjantaina pitää koristella paikat ja laittaa kaikki mahdollisimman valmiiksi, juhlien olisi tarkoitus alkaa klo 13.

Meillä on huomenna aamulla "6"viikon lääkärineuvola, Olivia täyttää huomenna jo 7 viikkoa.
Ja mulla on jälkitarkastus! Odotan saavani luvat salille menemiseen.. Ja erääseen toiseen asiaan. Haluan olla varma, että sisäiset tikit ja haavat ovat täysin parantuneet ennen "ensimmäistä" kertaa :)

Rintatulehduskin on paranemaan päin, voi kun odotan sitä päivää, että mihinkään ei koske!



lauantai 4. toukokuuta 2013

Voihan Prisma! Sekä mietintöjä valokuvista.

Voihan Prisma

Rintatulehduksesta (kävin eilen lääkärissä ja sain 10 päivän antibiootit, tuttu juttu, oon vedelly noita Kefexinejä viim 6 viikon aikana on 18 päivää ja 9 vielä edessä. Enhän mä varmaan osaisi edes elää ilman niitä...) huolimatta, mun oli pakko päästä eilen talosta vähäksi aikaa ulos. Lähdin 19 aikoihin ajelemaan Prismaan, koska mun oli just heti nyt saatava askartelutarvikkeita ensi viikon lauantaina pidettäviä nimiäisjuhlia varten. Ostoskorini näytti hyvin vaaleanpunaiselta.

Ostin siis askarteluvälineitä, 5 valokuvakehystä, 3 valokuva-albumia, prinsessa aiheiset kertakäyttö mukit, lautaset, pöytäliinan, servetit. Olivia -nimikkoilmapalloja, vaaleanpunaisia irtokarkkeja, keksejä, vaahtokarkkeja (isoja ja minejä), Olivian Fiona-serkulle pikkuruisen bodyn, onnittelukortin, äitienpäivänkortin, kakkua ja keksejä varten koristelutarvikkeet, ison vaaleanpunaisen ruusun muotoisen kynttilän...siinä tais olla kaikki? Noh, kuvittelin selviäväni satasella. Niin nooott. Loppusumma 168,70€ että nice, kiva kun kävin Prismassa :D ja tuntuu et mitään en ees ostanut! No enpähän käy vähään aikaan.

4 valokuvakehystä menee lahjaksi, yksi äidilleni ja toinen mieheni äidille äitienpäivänlahjaksi, siinä on luonnollisesti kuvat heistä Olivian kanssa. Yksi veljelleni ja neljäs isälläni, sama teema niissäkin. Ja se viides on meille itsellemme, Olivian kuvalle
.
Myös valokuva-albumit ei ole kaikki omaan käyttöön. Teetätin vähän aikaa sitten reilu 200 kuvaa Photoboxin välityksellä ja ajatuksena oli tehdä Olivialle oma vauva-albumi ja äidilleni äitienpäivänlahjaksi albumi, jossa on kuvia viimeisten 3,5 vuoden varrelta eli siltä ajalta, mitä olen mieheni kanssa ollut parisuhteessa. Albumin teemana onkin "elämää meidän kanssa", viimeiset 30 kuvaa on aika Olivia- painotteisia, siitä äiti tykkää varmasti. Me ollaan molemmat sellaisia valokuvahulluja. Aina otetaan paljon kuvia ja äiti myös odottaa että lähetän sille melkein päivittäin whats appissa kuvan oliviasta.

Oikeita paperikuvia ei tosin voita mitkään digikuvat. Miettikää miten vähän muistoja meidän lapsillemme jää, jos kaikki kivat kuvat on vaan koneella? Kovin monikaan meistä ei ota varmuuskopioita (nekään ei oo aina käteviä), koneet hajoaa, tiedostoja häviää, kuvat vaan unohtuvat sinne jonnekin. Ja mitä sitten kun meidän vauvat kasvaa ja kyselee 12 vuoden päästä nähdä vauvakuvia itsestään? "Öö, annas kun äiti miettii..joo, meillä oli silloin sellainen acer läppäri, joka hajos kun sä olit 4v, sain osan kuvista talteen, cd levylle, mut sit me muutettiin pari kertaa ja nyt en kyllä yhtään muista missä se levy on ja toimiikohan se enää näissä nykyajan laitteissa".

Tai sitten vaan ojentaa lapselle hänen oman albuminsa :)






torstai 2. toukokuuta 2013

Rintatulehdus

Tärisin koko viime yön kahden peiton alla. Aamulla herätessäni imettämään, minulla ei ollut voimia nostaa tyttöä pinnasängystään. Pyysin miestäni mittaamaan minulta kuumeen (korvakuumemittarilla) ja sehän olikin 39,2

Rinnat olivat aika täynnä maitoa, tyhjensin toisen pumpulla ja toisen tyhjensi Olivia oikein tehokkaasti. Kipua rinnoissa, patteja tms rintatulehdukseen viittaavaa minulla ei ollut. Kuume vain.
Mies toi panadolia ja ibuprofeenia ja kuume laski. Ihmettelin tapahtunutta.

14.30 maissa mua alkoi taas paleltamaan ihan hulluna. Tärisin kolmen peiton alla, kuumetta 39,1
Tutkin rinnat uudestaan ja tällä kertaa löysin jättipatin vasemmasta rinnasta, heti siitä mistä rinta alkaa. Tuntuu kuin siinä olisi kanan rintafilee sisällä.. Kipeä se ei ole, eikä punoita. Tyhjensin sen välittömästi ensin pumpulla, sitten vielä käsin. Laitoin kaalin lehdet rauhoittamaan
ja nyt mulla on paras tyhjentäjä rinnalla, onneksi Olivia heräsi päikkäreiltä. Kuume on taas laskenut 36,3:n

Mitenköhän tässä käy. Toivottavasti saan tän kotihoidolla ohi, en oikeasti halua enää antibiootteja.

Ja miks mua koetellaan näin!?? Ensin kohtutulehdus nyt rintatulehdus. Hiphei.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Parisuhdeahdistus


Tää on nyt tämmönen hetkellinen tunne, mutta tunne kuitenkin. Nimittäin parisuhdeahdistus.

Rakastan toki miestäni kovasti ja mielelläni hänen kanssaan aikaani vietän. Mutta viime aikoina mulle on tullut sellainen olo, että ollaan liikaa yhdessä. (Tavallaan naurettava väite, koska hän on tänään 8 päivää putkeen töissä ja tulee kotiin 19 aikoihin..)

Olen koko ajan kotona, en käy missään, en tee kodin ulkopuolella paljon mitään. Ja nyt en puhu pelkästään tästä 6 viikosta, mitä olen ollut Olivian kanssa kotona, vaan paljon pidemmältä ajalta, raskausajalta saakka jo.
Itseäni tästä voin vain syyttää kai?

Ja tiedän, että tilanne muuttuu kunhan alan käymään salilla ja saan omaa aikaa. Nyt olenkin sopinut kaverin kanssa treffit sunnuntaille, käydään kirpparilla yhdessä. Vaikkakin otan Olivian mukaan, se tuntuu omalta ajalta.

Täytyy pikkuhiljaa alkaa käymään tytön kanssa kaupungilla, ettei siitä tulee korkeaa kynnystä jatkossa. Mulla ois häihin liittyen muutama kauppa kierettävänä. Maanantaiksi oon varannut hierojalle ajan. Niska-hartia-selkäjumi on saatava auki!
Kyllä se parisuhdeahdistuskin katoaa:)

Luettuani tämän tekstin tajusin et ei mulla ole parisuhdeahdistus vaan kotiahdistus!

Tissiapina: "vähän vielä "