keskiviikko 27. elokuuta 2014

Pikahei Turkista!

Mun lomabloggaus on mennyt ihan mönkään huonon langattoman netin vuoksi :(

Hotellikaan ei ole mitä parhain - mutta itsepähän valittiin Lucky star 3. Arvostelua on kuitenkin tulossa.

Päivät ovat menneet täällä todella hitaasti, mikä on näin lomalla aika harvinaista. Ollaan nukuttu päivittäin kahden-kolmen tunnin päikkäreitä koko porukalla. Yöunet ovat Olivialla täällä mitä parhaimmat, viime yönä veti 9,5h yhteen putkeen!


Ihana viettää lomaa perheen kanssa! 

Karina

lauantai 23. elokuuta 2014

Elämänmuutoksia ja matkailua.

Kerroin alkuviikolla käyneeni työhaastattelussa. 
Muutama päivä sitten sain tuomion ja ... minä sain sen paikan! Mikä tarkoittaa sitä, että meidän arki tulee muuttumaan 1.syyskuuta ihan täysin. Molemmista vanhemmista tulee työssäkäyviä, Oliviasta tulee päiväkotilainen ja elämämme tulee muuttumaan ihan täysin.

Olivian päiväkotiajat tulevat olemaan ma-pe 7.45-17.00, minun työaikojen mukaan. Tulen tekemään normaaleja 8.30-16.30 työpäiviä arkisin. Viikonloput saan viettää rauhassa kotona.
Uskomatonta. Olen ollut pari päivää shokissa. Hyvässä sellaisessa kuitenkin.

Jo hakiessani kotidoidontukea aikoinani, laitoin sen loppumaan 31.8, sillä ajatellin jo silloin, että syyskuusta alkaen minun on vaan oltava töissä. Vielä viikko sitten vakuuttelin miehelleni, että Olivia kyllä saa aloittaa päiväkodin ihan satavarmasti, sillä tulen aloittamaan työt 1.9. En tiedä vielä missä, mutta jossakin. Ja näinhän se nyt meneekin. Minusta tulee erään yrityksen yhtiösihteeri. Etenemismahdollisuudetkin löytyy ja olen työstäni aika innoissani! Toki alussa on  opettelemista, mutta sitä varten mulle järjestetäänkin koulutus.

Ja mikä parasta, se on vakituinen paikka. Minusta tulee siis ihan oikeasti aikuinen töissäkäyvä nainen. Ajatella.


Rakas kävi ostamassa mulle samantien shamppanjapullon. Louis Massing on muuten ihan mielettömän hyvää. Mun mielestä jopa parempaa kuin Moët.

Siinä ilonhetken huumassa päätettiin myös ottaa ÄKKILÄHTÖ.
Tänään lennetään viikoksi Turkin Rivieralle Antalyaan, koko perhe.
Oliviakin pääsee vielä uimaan ja me nauttimaan auringosta, all inclusive palvelusta ja toisistamme <3



Kyllähän tuonne mielellään menee :)
Hotelli meillä on Lucky Star 3, eli saadaan vasta paikan päällä tietää mikä. Otettiin myös kesällä 2012 Lucky Star 3, kun käytiin Kusadasissa eikä petytty. Toivottavasti tälläkin kertaa onni on puolellamme, onhan meillä pieni taapero mukana :)

Seuraava viikko nyt sitten lomaillaan ja blogikin mahdollisesti hiljenee. Jos wifi on hyvä, pääsen postailemaan kyllä iPadillakin. Mukavaa viikonloppua kaikille ja olkaa ihania <3

Karina

perjantai 22. elokuuta 2014

Mielipidekirjoitus: Taapero ja lastenohjelmat.


Taapero ja lastenohjelmat.

Esim.1. Olet ruokailemassa taaperon kanssa, joka ei keskity syömiseen. Makaroonit lentää, ruokajuoma on pitkin pöytää ja hiuksistasi löytyy tomaatti.

Esim.2. Taapero herää aamulla ennen kukonlaulua ja vaatii huomiota. Sinä olet nukkunut alle kuusi tuntia, etkä saa silmiäsi auki.

Esim.3. Olet ystäväsi kanssa ravintolassa syömässä. Saat lämpimän aterian eteesi, mutta lapsi huutaa täyttä kurkkua ja yrittää päästä syöttötuolista omatoimisesti pää edellä pois.

Esim.4. Kotona vallitsee kaaos ja tiskit on tiskattava, mutta kinttumigreeni roikkuu lahkeessasi eikä kotihommista tule yhtää mitään.

Mikä avuksi? Rautaiset hermot, kylmään ruokaan totuttelu vai Kaapo/Muumit?

Lastenohjelmat ovat nykymaailmassa ja nykytekniikalla jokaisella vanhemmalla taskussa. Keneltäpä älypuhelimen omistajalta ei löytyisi youtube sovellusta? Kun aita on matala ja helpotus saatavilla muutamalla klikkauksella, sortuu usea vanhempi lastenohjelmiin.

Vauvat hengaa sohvilla ja katselee vilkkuvia valoja telkkarista. ”Se tykkää tosi paljon telkkarista, laitan aina sitterin siihen eteen”. Meinasin pyörtyä.

En kiellä, ettenkö itse ole laittanut Olivialle Kaapoa juuri niinä hetkinä, mitä tekstin alussa lukee. Muistan joidenkin Kaapo jaksojen repliikit jopa ulkoa. Muutama kuukausi sitten oli vaihe, kun havahduin seuraavanlaiseen tilanteeseen: Olivia syö iltapuuroa vain ja ainoastaan silloin, kun Kaapo pöyrii taustalla. Olin ajautunut tähän tilanteeseen ihan itse ja nyt siitä oli päästävä ulos. Mutta miten? Laittamalla iPad ja iPhone kauas keittiöstä, kun ruokaillaan. Olemalla kärsivällinen ja periksiantamaton.

Eipä mennytkään pitkään, kun Kaapokierre saatiin katkaistua!

Raskaana ollessani, toitotin kaikille tutuille, että meidän lapsi ei tule telkkaria katsomaan ennen kolmen vuoden ikää. Meidän lapselle ei varmasti asenneta mitään dvd soitinta takapenkille (siitä olen kyllä edelleen samaa mieltä). Meidän lapsi ei tarvitse televisio-ohjelmia.

Niin eihän se tarvitsekaan, mutta kultainen keskitie on tässäkin hyvä valinta. Muutaman 5 minuutin jakson voi katsoa pari kertaa viikossa, se tuskin on lapselle niin haitallista? Ja puhun nyt Olivian ikäisistä (n.1,5v) lapsista. Alle vuoden ikäiselle en edelleenkään laittaisi telkkaria pyörimään.

Lainaus MLL:n sivuilta:

Audiovisuaalisen median käyttöä vauva- ja taaperoikäisten kanssa tulisi harkita tarkkaan, sillä aivan pienten lasten kehitykselle digitaalisella ja audiovisuaalisella medialla ei tiettävästi ole juuri positiivista annettavaa. Päinvastoin taaperoiässä television ääressä vietetty aika on tutkimusten mukaan yhteydessä kouluiän keskittymisvaikeuksiin. Jopa vauvoille tarkoitetuilla DVD-ohjelmilla on havaittu yhteyksiä tavallista hitaampaan puheenkehitykseen. Vaikka tutkimuksissa on vaikea tavoittaa tulosten perimmäistä syytä, on kuitenkin mahdollista, että televisiosisällöt sisältävät liikaa välkettä ja vilinää pienille kehittyville aivoille. Mediatouhuista sopivimpia pienille ovat sellaiset sisällöt, joita lapsi voi tutkia rauhassa omaan tahtiinsa, esimerkiksi kuvakirjat.


Koetetaan muistaa tämä jatkossa, jooko? Kaapot ja Muumit on jees, silloin kun niitä näkee harvoin J

Mitä ajatuksia tämä herättää? Oletko ollut kanssani samoissa tilanteissa?


                                                                      Karina

torstai 21. elokuuta 2014

Mielipidekirjoitus: Herkkuja taaperolle?

Useammassa blogissa on viime aikoina pohdittu sokeria ja sen "antamista" lapsille, varsinkin pienille, vaikkapa taaperoille. Sokeririippuvaisena, haluan kertoa myös oman mielipiteeni.

Kun minä olin pieni, sain syödä karkkia (herkkuja) vain kerran viikossa, lauantaisin karkkipäivänä. Se oli viikon paras päivä, koska silloin sai vetää sokeriöverit. Jonkun mielestä tämä voi edelleen olla hyvä idea ja vielä vähän aikaa sitten olin itsekin sitä mieltä, että herkkuja kerran viikkoon on se taktiikka, mikä Oliviallekin tullaan joskus tulevaisuudessa opettamaan. 


Vielä puoli vuotta sitten olin myös sitä mieltä, että Olivialle ei anneta mitään herkkuja niin pitkään kuin mahdollista. No se peli on jo menetetty. Kaikki taisi alkaa viattomasta pullanpalasesta, jonka O sai kahvipöydässä. Nyt on tullut maisteltua pullan lisäksi ainakin jäätelöä. Muuta en myönnä.

Kerran mies löysi Olivian makuuhuonesta mussuttamassa sipsejä..onneks Pringles purkin pohjalla oli vain muutama murunen ..

Miksi vaihdoin niin sanotusti leiriä? Koska tajusin, että mun mielestä on parempi syödä kaikkea kohtuudella. Proteiinia, hiilareita, ja kyllä, myös niitä herkkuja. Pullaa on meillä kahvipöydässä tarjolla ehkä kerran kahdessa viikossa - omaa pullaa Olivia ei ole koskaan saanut, pieni palanen on yleensä riittänyt hyvin. Jäätelöä syödään melkeinpä vain kesäisin ja sekin aikakausi alkaa olemaan ohi. Sitäkin O on saanut maistaa meidän jäätelöistä eli ei omaa, ainakaan vielä. Karkkia me ei syödä itsekään, joten sitä ei ole ollut tarjolla. 

Joka päivä meillä ei herkutella, ja silloin kun herkutellaan vaikka suklaalla,  se tapahtuu yleensä klo 21 jälkeen jonkun elokuvan parissa ja siihen aikaan Olivia on jo nukkumassa.

Mehuja ei olla annettu ollenkaan, sillä ne on mun mielestä vähän turhia. Juon itsekin hyvin harvoin mehuja, sillä vesi on paras janojuoma ja sitä koetan opettaa myös Olivialle. Oma mehu on sitten asia erikseen, siinä kun voi sokerimäärään vaikuttaa aika hyvin!

Vaikka Olivia saakin esim kylässä maistaa croissanttia, kaupungilla jäätelöä ja kahvipöydässä silloin tällöin pullaa, se ei tarkoita, että herkkuja vedetään kotona kaksin käsin. Edelleen vastustan liiallista sokeria lapsille ja vaikka asian suhteen en aio hysteerinen olla, en aio kuitenkaan olla myös välinpitämätön  ja antaa lapseni syödä kaikenmaailman paskaa. Anteeksi kielenkäyttöni. 



Olivian mielestä herkkuja ovat kaikki hedelmät ja marjat, etupäässä mansikat, rypäleet ja mandariinit. Iskän tekemät lähes sokerittomat omena-kauraletut ovat suurinta herkkuja viikonloppuaamuina. Ja näinhän se pitäisikin olla, herkkunälkään tulisi syödä luonnon omia sokereita, eikä keinotekoista valkoista sokeria. Vielä kun itsekin oppisin sen omalla kohdallani!


Milloin teidän mielestä on sopiva aika antaa lapsen maistella herkkuja?

Karina

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kiteen eläinpuisto.

Kiteellä, Pajarinniementie 1:ssä sijaitsee Kiteen eläinpuisto, jossa mekin alkuviikosta koko perheen voimin pyörähdettiin. Eläinpuiston nettisivu lupaa nähtäväksi mm karhun, ketun, ilveksen yms. Valitettavasti me ei niitä kyllä nähty.  Tultiinkin siihen tulokseen, että eläimet olivat lähteneet ryyppyreissulle, sillä ilves oli ainut, joka oli matkaltaan palanut ja näytti niin krapulaiselta (nukkui), ettei muuta vaihtoehtoa taida olla.

Ellei sitten eläimet olleet:
a) karanneet
b) maastoutuneet
c) noutopöydästä syöty riista olikin ravintolan takapihalta.











                                  Lienee varmaankin selvää, että olimme paikkaan hieman pettyneet.
                                Jonkun verran elukoita kuitenkin bongattiin, niistä muutama esimerkki:


  



Villisika, röh röh.



Käynnin jälkeen myös meidän kotoa on löytnyt eläimellistä menoa ja epäilenkin yhden apinan karanneen sieltä.


On nimittäin niin villiintynyt tämä otus! Kiipeilee, pureskelee, hakkailee, kiemurtelee, ja uhmailee! Ihan villiapina on. Ei meinattu kuitenkaan palauttaa sitä, sen verran ihana se kuitenkin on <3


Karina



tiistai 19. elokuuta 2014

Työhaastattelu.

Mulla oli tänään aamulla työhaastattelu kaupungissa ja sillä tiellä olen edelleen. Pääsin nimittäin jatkohaastteluun, joka on parin tunnin päästä.

Jäin kaupungille shoppailemaan pienimuotoisesti - Olivialle sormikkaita, lapasia ja pikkuhousuja. Itselleni löysin kirpparilta täysin uuden (laput kiinni) Seppälä woman mekon. Se kävisi mulle hyvin, jos saan sen työn... 

Nyt istun Coffee housessa ja tapan aikaa. 
Pakko oli tulla purkamaan ajatuksia, sillä työhaastattelu sai mut miettimään omaa elämääni ja tulevaisuuttani. Mitä haluan, mistä haaveilen?

Sehän on selvää, että työpaikan. Mutta minkälaisen? Missä olen hyvä, mitä osaan, mitä voisin kehittää?

Tämä työpaikka, jota haen, on täysin erilainen, mitä olen koskaan tehnyt. Toisaalta taas, kun ajattelee toiselta kantilta, se on melkein samaa, mitä olen aina tehnyt - asiakaspalvelua ja myyntiä. Työ kiinnostaa mua, mutta palkkaus vähän mietityttää, koska se on tulospohjainen ja minulla ei sellaisesta ole kokemusta. Pohjapalkka ei ole mitenkään iso eli jos kunnollisen palkan haluaa, on tulosta tehtävä. 

Minua kovasti kiinnostaisi kokeilla tuota, koska toimin parhaiten paineen alla ja olen ahne. Haluan parantaa tulostani uudestaan ja uudestaan. 

Ai että mun ajatus katkeilee koko ajan, kun viereisessä pöydässä on neljän teinin porukka, jotka pelaa emäntä vs isäntä pöytäpeliä ja ne ON äänekkäitä, Huhuh. Miks pitää elehtiä ja nostaa ääntä sinne tänne koko ajan??? Argh. En pysty yhtään keskittymään enää tähän omaan kirjoittamiseeni.

No joka tapauksessa. Jos saan sen työpaikan, käyn ostamassa itselleni Sokokselta palkintokengät :D ne on Tommy Hilfigerin korkkarit, sovitin niitä haastattelun jälkeen, mutta hinta kyllä kirpaisee, 169€ .. Saa nähdä raaskinko sittenkään vaikka paikan saisinkin. 

Nyt on ajatukset kyllä niin solmussa noitten teinien takia, että taidan syventyä Olivia ja Costume lehtiin, ciao! 

Saa pitää peukkuja jatkohaasttelua ajattelen, kiitos! <3

lauantai 16. elokuuta 2014

Ostoksia Helsingistä.

Helsingissä on mukava shoppailla, kun valikoima on äärettömän iso. Verrattuna siis vaikka Joensuun tarjontaan.
Reissuun lähdin minibudjetilla, shoppailubudjetti oli erikseen ja senkin halusin pitää pienenä.. mutta kuinkas kävikään?



Michael Korsin pikkulaukusta olen haaveillut jo pitkään. Oikeastaan siitä asti, kun sain ekan MK laukkuni, laukkukuumetta ei helpottanut äitienpäiväksi saatu lompakko, joten nähtyäni tämän pikkulaukun Stockmannilla, en voinut vastustaa. Varsinkin, kun ihana pikkuveljeni tarjoutui maksamaan siitä puolet (!!) myöhästyneenä syntymäpäivä lahjana.


Nyt voisin sanoa omistavani koko Michael Korsin perheen. 

Jet Set Totea pitää kyllä rehellisesti kehua, takana on reilu 1,5 vuotta jokapäivästä käyttöä ja laukku on kestänyt todella hyvin! Verrattuna edellisiin (feikki)vuittoneihin, (aito) Kors kestää 1000 kertaa paremmin. Ei kulumaa, ei purkautuvia saumoja, ei rikkinäisiä vetoketjuja puolen vuoden käytön jälkeen. Ihana nahan tuoksu <3 En enää ikinä sorru mihinkään feikkilaukkuun, se on varmaa!


Mun Kors-villitys ei valitettavasti jäänyt pelkkään laukkuun. Satuin eksymään Stockmannilla myös naisten vaatepuolelle.



Toppi on väriltään Navy eli tumman sininen. Oli viimeinen kappale ja koossa L, mutta päätin kuitenkin sovittaa ja istuvuus oli täydellinen.


Yksinkertainen, tyylikäs. Helppo yhdistää eri alaosien kanssa. Sopii niin juhlaan kuin fiinimpään arkeen, esimerkiksi vaikka ravintolaan tai business tapaamiseen. 

Meikkipuolelta täydensin ripsarivarastoa tutulla ja turvallisella Diorin Diorshow iconicilla.



Olen käyttänyt tätä jo vuosia. Välillä sorrun sivuraiteille ja kokeilen muita merkkejä, esimerkiksi nyt on käytössä Sisleyn ripsari, mutta silti palaan aina vaan tähän. 


Siinäpä olivat minun Helsinki shoppailut. Mitä tykkäsit?

Karina

perjantai 15. elokuuta 2014

Kesän viimeisiä.

Tuntuu, että kesä on mennyt liian nopeasti ohi. Pakkanen ammottaa tyhjyyttään - missä mansikat, vadelmat ja mustikat? Miksi niiden hankinta on jäänyt aina  huomiselle?

Mustia viinimarjoja olen kerännyt ja niistä mehua mehumaijan avulla keittänyt, mut siinäpä se. Eikös mansikoita tule kuitenkin syyssato vielä? Toivottavasti tulee.



Kun eilinen päivä meni kotia siivotessa, oltiin tänään koko päivä pihalla. 


Meidän naapurin kissa Leo on aivan ihana! Niin lapsirakas, huomionkipeä, pehmeä ja tottelevainen! Eihän me omaa kissaa tarvitakaan ;)

Lupasin miehelleni eilen, että laitan terassille puuöljyn tänään. Vaikka mies varoitteli, että projektiin menee helposti 5-6 tuntia olin sitkeä sissi ja kuvittelin selviäväni nopeammin. Onneksi sain päikkäriaikaan mieheltäni apuja sillä kyllähän tuohon vaan sai aikaa menemään!



Myös ulko-oven kuisti sai käsittelyn ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, hyvä meidän tiimi! Olivia nimittäin heräsi 3 tunnin päikkäreiltään tasan 10 min siitä kun kaikki oli maalattu :)

Huomenna ja sunnuntaina olen päivät töissä, päätin sittenkin tehdä vielä muutaman vuoron tässä kuussa, sillä edellis viikonlopun Helsinkireissu teki pienehkön loven lompakkooni. Ensi viikolla mulla on työhaastattelu ja jo kahden viikon päästä Olivia aloittaa päiväkodin! Ou nou, kuulostaa niin hurjalta! 


Karina

torstai 14. elokuuta 2014

Pysy aina pikkuveljenä.

Lähes 16 vuotta sitten minusta tuli isosisko. Muistan sen päivän kuin eilisen. Olimme mummini kanssa meillä ja joimme mansikkapirtelöä, kun äitini ja isäni tulivat kotiin pieni vauva sylissään. Olin niin iloinen, minusta oli tullut isosisko!



Vaikka ikäeromme on 11 vuotta, on lapsuutemme mennyt aika peruskaavalla, sisarussuhteita ajatellen. Milloin ollaan oltu parhaita ystäviä, milloin olen ”vihannut” veljeäni kaikesta mahdollisesta. Tallessa on jopa jonkilainen lappu, jossa lukee, että minä, Karina XXX, lupaan ja vannon, etten tule ikinä ostamaan tuolle pikkupaskiaislle enää yhtään mitään. Ikinä.

Kun veljeni syntyi, minusta tuli isosiskon lisäksi myös pikkuäiti. Tykkäsin hoitaa veljeäni, pesin niin kakkapyllyt, kuin vaihdoin vaipat, syötin ja leikitin. Nyt jälkikäteen ajateltuna täytyy sanoa, että äidillä on käynyt melkoinen tuuri, kun otin roolini niin hyvin vastaan. Perustin jopa Karinan pyykkipalvelun, jossa silitin minimaalista korvausta vastaan veljeni vaatteet, harsot ja lakanat.

Kesät olivat parhaimpia, sillä ulkona oli kiva touhuta. Milloin etsittiin pupuja, milloin käytiin marjassa, uimassa jne.



Minun ollessani 15 vuotias ja veljen 4 vuotias, muutimme perheen kanssa Suomeen. Sen lisäksi, että itse koin suuria muutoksia omassa elämässäni murrosiän myötä, satuin muuttamaan toiseen maahan kaikista pahimpaan aikaan. Suhde veljeen alkoi rakoilemaan, kai nyt, toinen uhmaisässä ja toinen teini-iässä!
Veljen ollessa 8 vuotias, muutin pois kotoa ja välimme alkoivat lämpenemään hurjaa vauhtia. Ollessani kolmena peräkkäisenä kesänä Helsingissä kesätöissä, kirjotin veljelleni kerran viikossa kirjeen, jossa kerroin omia kuulumisia. Silloin tällöin hän vastasi minulle ja mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun kirje veljeltä.

Tultuani raskaaksi, veljeni huolestui, miten MEIDÄN käy. Unohdanko hänet kokonaan ja olen vain perheeni ja lapseni kanssa? Hän kertoi avoimesti tuntevansa mustasukkaisuutta ja vakuuttelin kaikin tavoin, ettei mikään tule muuttumaan.

Niinpä vietimme viime viikonloppuna sisko-veliviikonlopun Helsingissä. Ajoin ensin porukoille, josta jatkoimme autolla 5 tuntia Helsinkiin ystäväni, Olivian kummisedän luokse.

Perjantai oli Linnanmäki päivä,







Lauantai taas täysin shoppailupäivä. Paljoa en ostellut, mut sitäkin kivempiä asioita, ne saa ihan oman postauksensa lähipäivinä!





Sunnuntaina palailtiin takaisin ja täytyy sanoa, että ikinä en olisi uskonut, että Helsinki
viikonloppu 16 vuotiaan pikkuveljen kanssa voisi olla näin mahtava! Menisin ihan milloin vaan uudestaan! Ja se suhde sekä luottamus, mikä meidän välillä on – on ikuinen <3 ja tämän lisäksi Kris on maailman paras eno <3 Lav ju!

                                                                        Karina

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Taaperon imetys.

Mitä meidän imetykselle kuuluu?

Hyvää, jos Olivialta kysytään. Tissiä on edelleen tarjolla ja sitä käydään nykyään parikin kertaa päivässä vaatimassa ISOLLA VEELLÄ. Todella vaatimassa ja auta armias, jos ei sitä anneta. Nelli ainakin sai nähdä sen tissi-itkun, kun oltiin porukalla Mukulakadulla käymässä :)

Mun oli alunperin tarkoitus imettää Oliviaa noin vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen alkaisi normimaidon juonti. Ja kyllähän normi maito onkin tullut kuvioihin, mutta ei se ole kuitenkaan tarkoittanut sitä, että rintamaito olisi jäänyt pois.

Olen pitänyt imettämisestä joskus tarkoituksella, joskus vahingossa jopa viidenkin päivän tauokoja, mutta aina se tissiapina vaan löytää itsesnsä tississä kiinni. En oikeastaan edes ymmärrä enää, miten sieltä tulee maitoa, kun viidenkään taukopäivän jälkeen ei rinnat ole mitenkään erityisen täynnä. Normit, löysät nahkapussit.

Positiivista noissa pitkissä tauoissa on se, että kahden vuoden tauon jälkeen, mulla alkoi vihdoin menkat muutama viikko sitten! Olin niin innoissani tästä, että soittelin varmaan kaikki kaverit ja sukulaiset läpi - nyt ne alkoi! Olen palautumassa taas "tavalliseksi" naiseksi enkä ole enää pelkkää hormoonia ja tissimaitoa.

Menkkojen alkaminen on näkynyt myös rintamaidon tuotannossa, se on nimittäin selvästikin vähentynyt. Vaikka Olivia edelleen sitä tissiä vaatii, niin ei se sitä kovin kauan imuttele, eikä todellakaan ole tyytyväinen siihen maitomäärään, minkä sieltä ulos saa. Pullosta se suurin osa maidosta kuitenkin tulee.

Kun vielä muutama kuukausi sitten imetyksen lopettaminen tuntui haikealta, niin enää se ei tunnu niin pahalta. Vähän ikävä tulee tottakai pientä tissiapinaa, mut let´s face the facts - ei se mikään pieni tissiapina ole enää. 12 kiloinen yli 80senttinen tomera tyttönen se on <3

Lopettamisesta on tosin vielä turha puhua, sillä nyt kun menkat ovat ainakin kerran jo olleet, uskon niitten tulevan myös parin viikon päästä uudestaan ja nyt minulla ei ole mitään "estettä" olla imettämättä niin kauan kuin Oliviaa sitä haluaa. Minua itseäni ei taaperon imetys häiritse, eikä miestänikään, joten miksi ei. Tissiä saa siis lutkuttaa niin kauan kuin se meistä kaikista tuntuu hyvältä <3


   Mikä teidän imetyssuunnitelma on? Siis tem jotka vielä imetätte :)

                                               Karina

tiistai 12. elokuuta 2014

Lopetan, en lopeta. Lopetan, en lopeta?

Ihan ensin haluan kysyä teiltä muitla bloggaajilta: Miten hitossa te saatte ajan riittämään kirjoittamiseen? Ja  vielä jokapäiväiseen sellaiseen? Joko en osaa organisoida aikaani tarpeeksi hyvin TAI olen asettanut muut asiat etusijalle ja nauttinut vapaasta elämästä ilman blogia. Veikkaan jälkimmäistä, sillä oishan mulla aikaa ollut, jos olisin vaan ottanut puhelimen käteen ja naputellut.



Mulla on nykyään blogini suhteen hyvin ristíriitaiset tunteet. Harva se päivä pyöritän mielessäni ajatusta kokonaan lopettamista. Sitten saan taas päähäni, että nyt aloitan homman tosissani, alan työstämään postuauksiani paremmiksi ja pyrin pääsemään blogillani "johonkin". Mihin? Enpä tiedä. Eikös meistä jokainen, joka bloggaa (ja varsinkin ne, jotka tekee tän oikeasti tunnollisesti ja järjestelmällisesti) toivo, että joku kaunis päivä sähköpostiin kilahtaa kutsu sinne "jonnekin"? 



No mä voin myöntää, että minä joskus haaveilin. Mutta ei minun blogistani ollut siihen  - eikä minusta. Olen liian laiska päivittämään tätä säännölliseti, olen liian tylsä kirjoittamaan elämästäni värikkäästi ja minulla ei ole ketään, joka kuvaisi minua muulloinkin kuin silloin, kun ojennan kameran käteen ja käsken ottamaan muutaman kuvan. En haaveile enää mistään.



Masentaahan se, kun ajatus ja blogi seisoo paikallaan. Ympärillä olevat blogit kasvaa, kehittyy, on portaaliin siirtymisiä, on kidspotteja, kideblogeja, blogirinkejä, indiedaysejä, jne jne jne. Niitäkin portaaleja tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella.. Haluaisin saada kirjoittamisen intoni takaisin, en halua tämän olevan pakkopullaa vanhasta tottumuksesta. en kuitenkaan halua paineita enkä "pakko kirjoittaa" tunnetta. Missä kulkee se kultainen keskitie sitten? Toivottavasti ette lukijat pahastu, kun välillä on  pitkiäkin taukoja, täällä minä kuitenkin ajatuksieni kanssa olen ja kovasti yritän tsempata kirjoittamisen suhteen -  siitä kuitenkin nautin niin paljon. Ehkä tämä on vaan joku "vaihe".

                                                                     Karina

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Työntäyteinen heinäkuu.

Otsikon mukaisesti, heinäkuu oli täynnä töitä. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, tämä oli tarkoituskin. Eli tehdä kuukauden aikana niin paljon töitä, kun ehtii ja jaksaa. Näinpä sainkin mahdutettua yhteen kuukauteen 228 työtuntia, useita ajotunteja -ja kilometreja. Tunnit jakautuu kolmelle eri työnantajalle ja olen onnekas, kun olen näin paljon töitä saanut tehdä! :)

Eniten tein tunteja Rantamakasiinilla,



Milloin keittiössä, milloin tiskin takana. 
Välillä kahvikupin kanssa takahuoneessa..


Promokeikkojen osalta auto veit mut kerran Kiteelle, 



Kerran Lappeenrantaan, 


ja muutamaksi päiväksi Lieksaan Vaskiviikoille.


Kalapusuilmeiden harjoittelua? Töissä en oikeasti käyttänyt näitä "klassisia pissisilmeitä" 


Eikun.. käytin sittenkin. Ainakin kuvissa.





Jekkutyttönä oli hauskaa ja keikat meni nopeasti. Sain myös kunnian tutustua Apulannan "poikiin" ja varsinkin Sipe vei mun sydämen. Siinä todella on mukava ja maanläheinen ihminen!

Elokuu olisikin tarkoitus ottaa chillisti ja viettää aikaa perheeni kanssa. Myös "alkuperäisen" perheeni, eli vanhempieni ja veljen kanssa. Veljen kanssa aloitetaankin laatuajanvietto jo huomenna, suuntamalla auton nokka kohti Helsinkiä, Linnanmäkeä ja shoppailuja :)

Kotona meillä on kattoremppa meneillään ja lupasin olla maalausapuna tänään.. täytyy varmaankin lunastaa lupaukset ja suunnata ulos.

Aurinkoista päivää! :)

Karina