Pitkästä aikaa täällä on nyt sellainen tilanne, että mies lähti toiselle paikkakunnalle viikoksi kouluun. Viimeistä kertaa, sillä valmistuminen on jo ovella. Mutta yksi viikko, yksi arkiyh viikko. Sunnuntaista sunnuntaiaamuun - 7 päivää. Eihän se ole edes paha nakki, mutta silti edessä oleva viikko mietiyttää. Lasten kanssa 24/7 täysin yksin. Täytyy vain toivoa, että pysymme kaikki terveinä!
Sinänsä arjen pyöritys yksin ei ole uutta. Olen lasten kanssa hyvin paljon yksin, vaikka mies täällä olisikin. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, hän käy töissä. Ainut muutos seuraavassa viikossa on se, että teen täysin kaiken yksin. Normaalisti mies hoitaa lasten iltapalat ja iltatoimet. Leikkii heidän kanssaan, kun tulee töistä. Silloin minä saatan katsoa telkkaria, lukea kirjaa tai vaikka nukkua päikkärit. Onneksi viikko on lyhyt aika! Edelleenkin nostan hattua yksinhuoltajille, olette mielettömän vahvoja ja upeita, kun teette kaiken aina yksin.
Mitään hätää meillä ei tule olemaan. Päivissämme on hyvät rytmit ja rutiinit ja niitten avulla elämä pysyy kasassa. Enkä todellakaan valita, vaikka tiedostan, että viikosta tulee ehkä rankempi. Olen siitä myös innoissani, sillä meillä kivaa myös kolmistaan.
Maanantaisin meillä on tapana käydä kirjastossa. Viemme edelliset kirjat ja etsimme uutta luettavaa, siinä vierähtää helposti tunnista kahteen. Huomenna lähdetään poikkeukselliseti vähän kauemmaksi ystäväni luokse viettämään päivää. Emme ole nähneet hyvin pitkään aikaan ja meillä on lähes samanikäiset lapset, joten päivästä tulee hyvin helppo, kun lapset viihdyttää toisiaan ja me saamme vaihtaa kuulumisia kunnolla.
Tiistaisin päivän rytmittää Olivian balettitunti, joka on vasta viiden maissa illalla, mutta koko aamupäivä elää sen mukaan. Tiistaisin yritän saada Oliviaa nukkumaan päiväunet, ettei iltakiukku valtaisi pientä tanssijaa eikä hän nukahtaisi paluumatkalla kuuden jälkeen.
Keskiviikkoisin Olivialla on päiväkotipäivä. Hän on hoidossa klo 9-16. Herättyämme viedään Olivia päiväkotiin ja paluumatkalla käymme yleensä Alexin kanssa kaupassa, laitan päiväruoan ja menemme yhdessä päiväunille (noin klo 12-14 me siis vain nukumme). Sitten onkin leikin ja ruoan aika ja käydään hakemassa Olivia kotiin. Ilta menee hetkessä ja kahdeksan maissa olen yleensä jo nukuttamassa lapsia.
Torstai on aika samankaltainen, Olivia päiväkotiin, sitten seurustelua Alexin kanssa, Alex unille. Minä siistin kotona paikkoja, pesen pyykkejä ja hoidan juoksevia asioita. Olivia haun jälkeen ilta menee taas nopeasti.
Perjantaisin Olivialla on lyhyt päivä, 9-13. Perjantai on siivouspäivä ja silloin ei tarvitse miettiä, miten ajan kuluttaa. Haettuani Olivian, käymme viikonloppua varten kaupassa ja iltapäivästä yleensä leivotaan jotain hyvää.
Launtaisin katsomme yhdessä lastenohjelmia ja aamut menee omalla painollaan. Leikitään, ulkoillaan pidempään. Käydään ehkä kylässä ja ollaan vaan.
Viikosta tulee varmasti kiva ja tuskin edes huomaan sen kulkua. Meillä on käytössämme auto, joka helpottaa arkea huomattavasti. Ja lapset alkavat ola jo sen ikäisiä, että viihtyvät myös keskenään. Jeps, tästä viikosta tulee hyvä! Pus!
Karina


