Kun on väsynyt olemaan väsynyt.

Tässä sitä taas ollaan. Saman aihepiirin parissa kuin oltiin tammikuussa, huhtikuussa tai jopa 2 vuotta sitten.. Ei tämä taida hävitä tästä mihinkään? Paitsi, että nyt olen totaalisen kyllästynyt olemaan näin väsynyt. En vain jaksa enää. Olen esittänyt vahvaa, reipasta ja aikaansaavaa jo niin pitkään, etten jaksa sitäkään enää.

Julkinen kuori on jotakin, johon olen pystynyt itse vaikuttamaan. Minkälaisen kuvan annan muille, tutuille ja tuntemattomille. Mutta kotona näkyy se oikea todellisuus ja siihen olen alkanut heräämään kunnolla. Olen vaan niin helvetin väsynyt. Herään väsyneenä, menen töihin väsyneenä, tulen töistä väsyneenä, menen nukkumaan väsyneenä. 

Syksyllä ajattelin, että tämä on vain vaihe, on pimeää ja märkää, kyl tää tästä. Talvella ajattelin, että jei, kohta tulee kevät, sit helpottaa, kun on valoa ja saa olla ulkona touhuamassa kaikkea kivaa. No ei helpota. En halua mennä ulos, en halua tehdä kaikkea kivaa enkä varsinkaan tunne itseäni pirteäksi, levänneeksi tai hyvinvoivaksi. Olen edelleen väsynyt. 

Unohtelen asioita, siirrän asioita, en saa mitään ylimääräistä aikaseksi. Purskahtelen itkuun. Joko sanoin, että olen väsynyt?

Mulla oli tänään etäpäivä töistä. Tartuin sitten vihdoin luuriin ja soitin terveyskeskukseen. Puhelu alkoi ihan rennosti, kerroin, että minua väsyttää koko ajan jne. ja sitten purskahdin itkuun ja itkin 12 minuutin puhelusta 10 minuuttia. Hoitaja oli lempeä ja rauhoitteli minua, ehdotti sairaslomaa, mutta enhän mä voi olla saikulla. Pidän kylläkin ainakin huomisen töistä vapaata ja ehkä myös perjantain. Vien lapset hoitoon ja nukun. Sitähän mä voisin tehdä vaikka päivät pitkät. Sain lääkärille ajan kuukauden päähän. Jos olotila pahenee, saan päivystysajan, mutta nyt mennään ensisijaisesti kuukaus eteenpäin.

Eniten surettaa lasten puolesta. Miltä heistäkin tuntuu, kun äiti on koko ajan väsynyt? Kun äiti ei jaksa rakentaa edes legoilla tai katsoa lastenohjelmia. Kun töistä tullessaan äiti vaan makaa sohvalla, vaikka ulkona paistaa aurinko? Olivia on fiksu tyttö, kyllä hän ymmärtää, ettei äiti voi hyvin. Eilen hän ehdotti, että "leikitään sellaista leikkiä, että minä olen lapsi ja Alex on pikkuveli ja sinä olet äiti, joka nukkuu ja me hoidetaan kaikki". Niinpä, mites se eroaa normi-illasta?

Mun pään sisällä tuntuu olevan älytön määrä solmuja. Mun on hankala olla minä. En oikein tiedä, mikä minulla on. Kamalan vaikeaa kirjoittaa johdonmukaista tekstiä, eihän näillä kappaleilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Irrallisia ajatuksia sieltä täältä. Paljon on asioita, jotka haluaisin pukea sanoiksi, mutta en vaan pysty. Mun pään sisällä on joku lukko, joka pitää asiat sellaisinaan kun ne on. Joka rajoittaa minua, luovuuttani, elämääni. Joka väsyttää minua. Itkettää minua. Ei tätä tekstiä kannata varmaan edes julkaista. Sekaisin kuin seinäkello ne sanoo. Mut nyt mä en välitä. Tältä minusta nyt tuntuu ja piste.

Keep Calm and Just Smile :)

Aika lailla tasan kuukausi sitten kirjoitin postauksen "Struuma vai masennus" enkä sen jälkeen palanut asiaan millään tavalla. Onko kuukauden aikana muuttunut mikään ja mitä verikokeen tulokset kertoivat?

Kävin postauksesta seuraavana päivänä verikokeissa tarkistamassa kilpirauhasen arvot. Epäilin, että struuma on alkanut vaikuttamaan olotilaani ja olin melkeinpä varma, että arvoissa on häikkää. Mutta kuinkas ollakaan, arvot olivat täydelliset. Kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa eikä struumalla ole vaikutusta tän hetkiseen olotilaan.

Tavallaan tieto toi helpotuksen, että kaikki on hyvin, mutta samalla olin pettynyt, kun en saanutkaan helppoa vastausta olotilaani. Masennus on toki se toinen vaihtoehto, mutta ennen kuin lähden sitä tietä selvittelemään, päätin aloittaa pienillä muutoksilla omassa jokapäiväisessä elämässä. Lähdin miettimään mistä saan hyvää mieltä ja oloa, mikä tekee onnelliseksi. Oma perhe ja aika heidän kanssaan on tottakai ihan itsestäänselvyys, mutta toisaalta nämä samat tekijät ovat myös niitä väsyttäviä. Se kuuluisa metatyö ruuhkavuosien aikana on ihan järkyttävä riippakivi.

Ensimmäisenä muokkasin omaa työkalenteriani niin, että muutamana päivänä viikossa menen töihin vasta klo 10 tai 11. Olen vastaavasti niinä päivinä pidempään töissä, mitä olen ollut aina ennenkin, mutta silloin menin aina töihin 8.30 ja tunteja kertyi viikkoon ihan kiitettävästi. Nyt voin niinä aamuina viedä lapset normaalisti kasiksi päiväkotiin, palata kotiin syömään aamupalaa rauhassa ja joinakin aamuina olen jopa joogannut tai venytellyt. Tarkoituksena olisi alkaa urheilemaan niinä aamuina, mutta vielä en ole saanut sitä rutiinia päälle. Tässä kuussa olen lähinnä nauttinut aamun hiljaisuudesta ja isosta kupista kuumasta kahvista.

Toinen iso juttu itselleni oli Viaplay. Tein itselleni tunnukset ja sain ilmaisen kuukauden käyttööni. Heti ensimmäisenä iltana eksyin katsomaan Hart of Dixie sarjaa ja jäin välittömästi koukkuun. Noin kolmessa viikossa olin katsonut kaikki 4 tuotantokautta ja sen 3 viikon aikana olin iloisempi ja pirteämpi kuin aikoihin! Jopa työkaverit kysyivät, mitä olen tehnyt, kun olen koko ajan hyvällä päällä. Tuo sarja oli niin mukaansatempaava, iloinen ja hassu, että tulin siitä hyvälle mielelle. Odotin joka aamu iltaa että saan lapset nukkumaan ja pari tuntia omaa aikaa Bluebellin asukkaiden kanssa. 

Minulle tämä oli todella iso muutos, sillä en katso telkkaria tai sarjoja juuri ollenkaan. En ole seurannut mitään sarjoja vuosiin, telkkarista en katso edes elokuvia. Meillä ei ole tunnuksia Netflixiin eikä ennen tätä ollut Viaplayhin. Netflixistä oon satunnaisesti katsonut muutaman elokuvan, jos jonkun tunnukset on jääneet meille auki, mutta sekin on harvinaista. 

Sarjojen ja elokuvien tarkoitushan on viihdyttää ja tuottaa meille mielihyvää. Tuntuu lähes typerältä sanoa, mutta uskon, että tammikuun iloisuuteni johtui täysin Hart of Dixiestä. Nyt tosin olen pulassa, koska sarja on katsottu enkä ole löytänyt uutta tilalle. Ajattelin, että aloittaisin Gossip Girlin ihan alusta, seurasin sitä aikaisemmin, mutta monesta tuotantokaudesta on jaksoja jäänyt väliin ja viimeinen ilmeisesti kokonaan katsomatta. En tiedä jaksanko odottaa niin pitkään, että jaksaisin katsoa jokaisen jakson järjestyksessä loppuun saakka.

Tän hetkinen olo on ihan ok. Jatkan helmikuussakin muokattua työviikkoa ja aion tosissani saada myös liikunnan aamuihin mukaan. Etsin myös uutta katsottavaa, joten jos sinulla on suositella hyvän mielen sarjaa, suosittele ihmeessä! Olen avoimin mielin myös Netflixin suhteen :)

Struuma vai masennus?

Julkaistuani tämän tekstin (Uusi vuosi, vanhat kujeet), sain useammalta läheiseltäni huolestuneen viestin/puhelun: olenko tullut ajatelleeksi, että olisin masentunut? Kuulemma kuulostan masentuneelta. Noh, totta jos puhutaan, niin olenhan minä asiaa miettinyt. Jatkuva väsymys, haluttomuus, välttämättömienkin asioiden välttely, työmotivaation puute, alakuloisuus, herkkyys, itkuherkkyys, äkäisyys.. lista on todella pitkä. 

Näyttääkö masentunut ihminen tältä?

Äitini myös muistutti minua, että minulla on struuma. Olenko milloin viimeksi käynyt kontrollissa? Struuma on terveyskirjasto.fi mukaan suurentunut kilpirauhanen. Joskus struumaan liittyy kilpirauhasen liikatoiminta ja silloin kilpirauhanen suurenee kilpirauhasen tulehduksen seurauksena. Yleensä haitta on vain kosmeettinen ja aiheuttaa epämukavaa oloa, esim. paidankaulus voi ahdistaa, mutta muuten sen ei pitäisi olla vaarallinen. Milloinka olen käynyt viimeksi kontrollissa? Sanoisin, että joskus viitisen vuotta sitten, totuus on tosin lähempänä 6-7 vuotta. Tai sitten en vain muista. Ihan hämärä muistikuva minulla on, että olisin käynyt terveyskeskuksessa allekin viisi vuotta sitten, makasin röntgenhuoneen sängyllä ja mieslääkäri ultrasi kaulaani, mutta muistikuva on niin hämärä, etten edes tiedä onko tämä tapahtunut vai olenko nähnyt unta.

Joka tapauksessa minun on varattava pian aika lääkärille. Koska sen lisäksi, että olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton, painoni on noussut tasaisesti ja jatkuvasti ylöspäin. Elämäntavoillakin on varmasti siihen osansa, mutten omasta mielestäni syö sen kummoisemmin kuin vaikkapa reilu kolme vuotta sitten, kun painoin lähes 10 kg vähemmän. Liikuntaa olen nyt lisäämässä aktiivisesti ja eilenkin kävin reippaalla kävelyllä. Se ei vielä tuottanut mitään endorfiinipiikkejä minulle, mutta eipä yksi kerta varmasti tuotakaan, lisää tarvitaan.

Mutta, olenko masentunut? En tiedä. Vaikka olisinkin, niin en ikinä myöntäisi sitä itselleni tai saatikaan kenellekään muulle. Se ei vaan sovi minulle. Typerää ajattelua, tiedän, mutta en vaan voi hyväksyä sitä, että olisin. Miksi olisin? Minulla on hyvä elämä, ihanat, terveet lapset, mahtava aviomies, hyvä työpaikka, maailman parhaat työkaverit. Kaikki on hyvin. Miksi mieli olisi maassa? Tai, miksi se oikeastaan on maassa?

Oma kokemus struuman kanssa elämisestä on ollut tähän asti ihan neutraali. Pooloja tai tiukkoja koruja, huiveja en voi käyttää, mutta muuten se ei ole aiheuttanut minulle erikoisempaa draamaa. Lähisuvusta taas ainakin kolmella ihmisellä on struuma leikattu, joten odotettavissa on, että omanikin kasvaa jossakin vaiheessa siihen pisteeseen, että lekurin pöydälle mennään. Sen yhden tutkimuskerran, jonka varmuudella muistan tulos oli silloin se, ettei struumasta voinut ottaa ohutneulanäytettä, sillä struumani sijaitsee kaulavaltimon takana ja toimenpide olisi vaarallinen. Niinpä se jätettiin tutkimatta. Ja sille tielle jäin. 

Mieheni mielestä saisin itseni kuntoon, jos jättäisin turhan sokerin ja vaalean vehnän pois. Lisäisin liikuntaa, muokkaisin ruokavaliotani terveellisemmäksi, menisin ajoissa nukkumaan (ilman puhelinta) ja alkaisin pitämään itsestäni ihan oikeasti huolta. Onhan se helpommin sanottu kuin tehty, mutta tässä vaiheessa minulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa. En halua paisua enää kuin tuorehiivasta tehty pulla. En halua olla enää näin väsynyt k o k o  ajan. Haluan nauttia elämästäni, varsinkin, kun nauttimisen aihetta on! Enää tarvii vaan tehdä asioille jotain. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Onko teistä kellään kokemusta struumasta? Miten usein käytte kontrolleissa? Tai onko kokemusta näistä oireista, mitä minulla on - paljastuko masennukseksi vai kilpirauhasen toimintaan liittyväksi sairaudeksi?

Karina