keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kun on väsynyt olemaan väsynyt.

Tässä sitä taas ollaan. Saman aihepiirin parissa kuin oltiin tammikuussa, huhtikuussa tai jopa 2 vuotta sitten.. Ei tämä taida hävitä tästä mihinkään? Paitsi, että nyt olen totaalisen kyllästynyt olemaan näin väsynyt. En vain jaksa enää. Olen esittänyt vahvaa, reipasta ja aikaansaavaa jo niin pitkään, etten jaksa sitäkään enää.

Julkinen kuori on jotakin, johon olen pystynyt itse vaikuttamaan. Minkälaisen kuvan annan muille, tutuille ja tuntemattomille. Mutta kotona näkyy se oikea todellisuus ja siihen olen alkanut heräämään kunnolla. Olen vaan niin helvetin väsynyt. Herään väsyneenä, menen töihin väsyneenä, tulen töistä väsyneenä, menen nukkumaan väsyneenä. 



Syksyllä ajattelin, että tämä on vain vaihe, on pimeää ja märkää, kyl tää tästä. Talvella ajattelin, että jei, kohta tulee kevät, sit helpottaa, kun on valoa ja saa olla ulkona touhuamassa kaikkea kivaa. No ei helpota. En halua mennä ulos, en halua tehdä kaikkea kivaa enkä varsinkaan tunne itseäni pirteäksi, levänneeksi tai hyvinvoivaksi. Olen edelleen väsynyt. 

Unohtelen asioita, siirrän asioita, en saa mitään ylimääräistä aikaseksi. Purskahtelen itkuun. Joko sanoin, että olen väsynyt?

Mulla oli tänään etäpäivä töistä. Tartuin sitten vihdoin luuriin ja soitin terveyskeskukseen. Puhelu alkoi ihan rennosti, kerroin, että minua väsyttää koko ajan jne. ja sitten purskahdin itkuun ja itkin 12 minuutin puhelusta 10 minuuttia. Hoitaja oli lempeä ja rauhoitteli minua, ehdotti sairaslomaa, mutta enhän mä voi olla saikulla. Pidän kylläkin ainakin huomisen töistä vapaata ja ehkä myös perjantain. Vien lapset hoitoon ja nukun. Sitähän mä voisin tehdä vaikka päivät pitkät. Sain lääkärille ajan kuukauden päähän. Jos olotila pahenee, saan päivystysajan, mutta nyt mennään ensisijaisesti kuukaus eteenpäin.

Eniten surettaa lasten puolesta. Miltä heistäkin tuntuu, kun äiti on koko ajan väsynyt? Kun äiti ei jaksa rakentaa edes legoilla tai katsoa lastenohjelmia. Kun töistä tullessaan äiti vaan makaa sohvalla, vaikka ulkona paistaa aurinko? Olivia on fiksu tyttö, kyllä hän ymmärtää, ettei äiti voi hyvin. Eilen hän ehdotti, että "leikitään sellaista leikkiä, että minä olen lapsi ja Alex on pikkuveli ja sinä olet äiti, joka nukkuu ja me hoidetaan kaikki". Niinpä, mites se eroaa normi-illasta?

Mun pään sisällä tuntuu olevan älytön määrä solmuja. Mun on hankala olla minä. En oikein tiedä, mikä minulla on. Kamalan vaikeaa kirjoittaa johdonmukaista tekstiä, eihän näillä kappaleilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Irrallisia ajatuksia sieltä täältä. Paljon on asioita, jotka haluaisin pukea sanoiksi, mutta en vaan pysty. Mun pään sisällä on joku lukko, joka pitää asiat sellaisinaan kun ne on. Joka rajoittaa minua, luovuuttani, elämääni. Joka väsyttää minua. Itkettää minua. Ei tätä tekstiä kannata varmaan edes julkaista. Sekaisin kuin seinäkello ne sanoo. Mut nyt mä en välitä. Tältä minusta nyt tuntuu ja piste.


13 kommenttia:

  1. Koko ajan väsynyt..tuttu juttu. Luulisi, että aurinko piristäisi, mutta ei se vaan mene niin. Kannattaa muistaa kumminkin että kaikesta selviää. Niin mä olen tehnyt, tai ainakin yrittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että sinäkin olet koko ajan väsynyt. Paljon tsemppiä myös sinne, kyllä näihin risukasoihinvarmasti aurinkokin joku päivä paistaa!

      Poista
  2. Moi,

    Mulla oli ihan sama olo lähes 6 vuotta. Kävin lääkärissä jatkuvasti tutkimuksissa (mm. verikokeita, aivojen magneettikuvaus, aivosähkökäyrät jne jne). Mitään ei löytynyt, paitsi, että epilepsiaa ei pystytä vielä poissulkemaan.

    Mulle apua on ollut fodmap-ruokavaliosta, jota olen noudattanut pian kaksi vuotta. Olin aiemmin liikunnallinen, mutta jatkuvan väsymyksen myötä se jäi paljonkin. Nyt urheilen aina vasta sitten kun on oikeasti voimia. Olen myös huomannut olevani nykyisin introvertti verrattuna siihen, mitä olin aiemmin ja siten väsyn helposti hälinästä - sen hyväksyminen on myös antanut lisää jaksamista: minun ei tarvitse enää antaa energiaani niille asioille joille annoin vielä ollessani parikymppinen.

    Toivottavasti sinun väsymyksellesi löytyy syy ja se pystytään hoitamaan. Et kuitenkaan ole yksin väsymyksesi kanssa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos paljon viestistäsi, täytyy ottaa selvä sinun fodmap-ruokavaliostasi, en ole aikaisemmin kuullut tälläisestä. Itsekin olin aikaisemmin liikunnallinen, mutta en jaksa enää niin kuin ennen. Mielenkiintoinen huomio myös ekstrovertti-introverttius! Olen koko elämäni ollut ekstrovertti. Viimeiset 1,5 vuotta myöskin sellaisessa työssä, jossa annan itsestäni ihan hirveästi. Olen koko ajan ihmisten kanssa tekemisessä. Töistä palattuani vastassa on mies ja 2 lasta, joiden kanssa ei pääse ns omaan rauhaan ollenkaan. Silloin kuin voisi ottaa oman hetken, annan sen ajan ystävilleni, koska muuten emme näkisi tai juttelisi koskaan. Käytännössä olen ollut lähes 2 vuotta koko ajan käytettävissä, olemassa, antamassa itsestäni muille. Ehkäpä minäkään en ole enää niin ekstrovertti ihminen, kuin olin ajatellut? Se kun oikeasti kuluttaa ihmistä todella paljon.

      Kiitos sinulle vertaistuestasi, toivon mukaan saan apua ongelmiini ja vastassani on sympaattinen ja ymmärtäväinen lääkäri, joka ei ota minua liukuhihnalla vastaan.

      Ihanaa kesää sinulle!

      Poista
  3. Kilpirauhasen vajaatoiminta tulee itselle heti mieleen! Pyydä lähete labraan ja nopeammin aika lääkärille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, niin minullekin tämä tuli mieleen jo tammikuussa ja kävin silloin verikokeissa, arvot olivat kuitenkin normaalit:
      P-TSH 2,1 (0,3-4,2)
      P-T4-V 14,2 (11-22)

      Eräs lukija kertoi saaneensa koelääkitys vaikka arvot eivät olleet hälyttävät ja koelääkityksestä olikin ollut niin paljon hyötyä, että oli muuttunut ihan lääkitykseksi. Otan tämän asian esiin lääkärin kanssa, jos ei solmut ala muuten aukemaan :)

      Poista
  4. Voi rakas <3 toivon sulle kovasti jaksamista ja sitä, että asiat ratkeaa ja saat apua väsymykseen. Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli, minäkin toivon, että saan syyn tälle kaikelle. Ja, että lapset saa hyvinvoivan ja jaksavan äidin takaisin.

      Ihanaa kesää myös teidän perheelle, laittelehan viestiä, kun tulette Joensuussa käymään!

      Poista
  5. Toivottavasti saat apua väsymykseen ja olo paranee!

    - Gina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gina! Hassua, juuri ajattelin sinua, kun luin vanhoja postauksiani. Kiitos, kun olet pysynyt mukana <3

      Poista
  6. Hyvin sinä kirjoitat, meinaan että kirjallisesti osaat ainakin ihan selvästi ilmaista itseäsi. Kyllä tuossakin jutussa mielestäni pysyi matkassa logiikka.

    Ensi kertaa tänään siis käväisin blogissasi vanhojen odotusajan kuulumistesi kautta, ja nyt tuorein päivitys sai Sinulle kirjoittamaan. Hyvä homma, että olet ottanut askeleen vastaanottaaksesi apua! <3 Toivon tätä kautta sinulle randomin bloginlukijan sydämeni pohjasta valoisaksi kääntyvää tulevaisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos sinulle, random blogilukija! <3

      Poista
  7. Eksyin lukemaan uudemman postauksen kautta. Itse samassa tilanteessa. Sairaslomalla alkuperiaan uupumuksen vuoksi nyt viidettä viikkoa ja töihin paluu tapahtuu osa-aikaisesti. Olo on onneksi jo hurjasti parempi. Koita saada levättyä. Paljon voimia sinne ❤️

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)