Äitiys on ihanaa ja vietän mielelläni aikaa lapseni kanssa. Mutta, en millään muista, milloin olisin viimeksi viettänyt edes pari tuntia yksin, omassa kotonani. Miehelläni on tähän etuoikeus, sillä silloin tällöin hänellä on arkivapaita, jolloin Olivia on lyhyemmän päivän päiväkodissa, jotta mieheni saa kotihommia aikaiseksi, viikonloput ovat lyhyitä ja omakotitalossa on aina mitä tehdä.
Koska en tosiaankaan muista, milloin olisin viimeksi ollut yksin kotona, en voi edes aloittaa lausettani sanoilla pitkästä aikaa.. joka tapauksessa, olen juuri nyt kotona, yksin. Olivia lähti isänsä kanssa uimaan! Heillä on mukana eväät ja herkut, joten reissu tulee kestämään ainakin kahteen :) Olen kotona, yksin vielä kolme tuntia! En todellakaan aio siivota, pyykätä tai tehdä mitään sellaista, mitä teen muutenkin. Aion viettää tämän ajan blogini ja telkkarin parissa! Hahah.. joo, niin mielenkiintoista tämä yksinoleminen näköjään on. Voin keskittyä kirjoittamaan joitakin mielessäni olevia tekstejä valmiiksi, koska viikolla en millään ehdi blogin pariin. Ja samalla katson sarjoja, joita vaan laitan boksille viikosta toiseen, katsomatta niitä juuri koskaan. Devious Maids, OC:n Täydelliset naiset, Greyn anatomia, Extant, Rouva Ministeri.. mitä näitä nyt muutaman viikon ajalta on kerääntynyt tuonne boksille. Suunnittelen aina katsovani jotain iltaisin, kun Olivia nukkuu, mutta joka ikinen kerta olen niin väsynyt, että menen viimeistään klo 21.30 nukkumaan. Myös viikoinloppuisin.
Mun mielestä on tekopyhää sanoa, että ei äiti tarvitse omaa aikaa, "itsepähän olet lapsesi tehnyt" ym tuonkaltaista, koska kyllä se muutama tunti edes silloin tällöin täysin omassa maailmassa tekee varmasti hyvää. Ja tässä ei ole edes kyse siitä, että haluisin olla erossa lapsestani, vaan halusin olla erossa kaikista, haluan vaan olla hetken ihan yksin. Ja haluan olla nimenomaan kotona. Koska se on harvinaista.
Milloin sinä, perheellinen ihminen, olet ollut viimeksi yksin omassa kotonasi?
