Minä ja urheilu.

Olen ollut pienestä pitäen urheilullinen. Aloitin 7-vuotiaana akrobatian, joka jäi selkäkipujen takia 12-vuotiaana pois. Tilalle tuli karate, jota tuli harrastettua 15-vuotiaaksi. 15-vuotiaana vaihdoin karaten potkynyrkkeilyyn ja sen parissa viihdyin 19-vuotiaaksi. Olisin viihtynyt pidempäänkin, jos se vain olisi ollut mahdollista. Aloitin 19-vuotiaana yliopisto-opiskelut Savonlinnassa Joensuun yliopistossa Kansainvälisen viestinnän laitoksella (KVL). Savonlinnassa ei ollut potkunyrkkeilyä tarjolla, joten keksitytin baareissa ravaamiseen, alkoholin nauttimiseen ja tupakan polttamiseen. Ainiin, ja välillä kävin näyttätymässä yliopistolla. Olin "sopivasti" sinkku ja tein mitä huvitti, milloin huvitti. Taisin mä muutaman kerran aerobicissakin pyörähtää, muttei vaan ollut mun juttu. Kaipasin menoa, adrenaliinia, hien ja veren makua suussa.

Muutama vuosi siitä ja meidän laitos siirrettiin Joensuuhun. Osa opiskelijoista siirtyi mukana, minä myös. Heti ensimmäisenä otin selvää potkunyrkkeilystä ja valitettavasti sain kuulla, ettei seuraa löydy.Thai-nyrkkeily tosin löytyi, ajattelin että, what a heck, annetaan mahdollisuus. Muutaman kuukauden kävinkin treeneissä, mutta mun polvet sekä selkä  ja betonilattia eivät sopineet yhteen. Lopetin.

Kun 2009 syksyllä tapasin mieheni, en ollut käytännössä urheillut kahteen vuoteen. Vihasin ja vihaan edelleen lenkkeilyä. Joka kerta kun käyn vaunulenkillä, tekee mieli taputtaa itseäni olkapäälle - sä teit sen! En ollut koskaan käynyt salilla, koska tiesin, etten osaa tehdä siellä mitään. Mieheni taas kävi niihin aikoihin pakkomielteisesti 4 kertaa viikossa salilla. Ja näin sai houkutettua minut mukaan. Tuloksia alkoi syntymään ja se nosti adrenaliinia, mikä taas antoi sen ihanan hyvän olon tunteen. Olin jo hyvässä vauhdissa, kun mummoni kuoli yllättäen ja olin melkein 2 viikkoa Tallinnassa hänen luonaan ja myöhemmin hautajaisissa. Palatessani kotiin, mikään ei oikein tuntunut miltään. Urheilu pikkuhiljaa jäi ja joka kerta kun mies lähti salille, onnistuin jollain verukkeella, valheella jäämään sohvalle katsomaan salkkareita ja aika usein myös syömään suklaata, jäätelöä, ihan mitä vaan hyvää.

Raskaana ollessani kärsin kovista alaselkäkivuista ja synnytyksen jälkeen kaiken maailman kohduntulehduksista, rintatulehduksesta jne. Ainut liikunta olivat satunnaiset lenkit vaunujen kanssa ja tottakai vauva-kahvakuulan jokapäiväiset nostelut ja kanniskelut.

Kunnes nyt, kun Olivia on melkein 6 kk ikäinen, otin itseni niskasta kiinni ja aloitin liikkunnan tästä päivästä lähtien. Olin tänään klo 19.30-21 kuntonyrkkeilyssä ja torstaina on bodywork tunti. Ma ja to illat tulevat olemaan pyhitettyjä näille. JOS vaan ehdin ja "jaksan" aion käydä ainakin kerran viikossa salilla ja kerran viikossa pidemmällä vaunulenkillä. Myös ruokavalio joutuu nyt tarkkailuun. Haluan nähdä tuloksia 8 viikon päästä. Minä pystyn siihen! Ja te pystytte kans!! Ei jäädä sohvalle makaamaan ja ruikuttamaan kadonneiden vatsalihasten perään, asennetta naiset, tuetaan toisiamme, kannustetaan ja näytetään kaikille, mihin me psytymme! :)

Adrenaliinihöyryissä, terveisin, Karina.

          Kuva otettu helmikuussa 2010

Hääspecial: Menu & alkoholitarjoilut

Häämenumme oli mielestäni aika laaja. Alkusalaatteja oli monta vaihtoehtoa, pääruolla oli kasvissyöjillekin, mitä ottaa:

Meloni-rypälevihersalaatti, sitrusvinaigrette

Hedelmäinen broilerisalaatti, mangomajoneesi

Kinkku-pastasalaatti, chilimajoneesi

Savuporowrapseja

Savustettu lohi

Graavilohi

Riisipiirakat ja  munavoi

Patonki ja levite

Konjakkipippurihärkäpata

Rosmariiniperuna

Grillattuja kasviksia

Hääkakku

Macaron-leivokset

Hedelmäsalaatti, kinuskikastike

Kahvi, tee

Iltapala

Savuporowrapseja ja vihersalaattia

Itse tykkäsin eniten savuporowrapseista. kinkkupastasalaatista, graavilohesta, konjakkipippuripadasta ja hääkakusta :)

Tärkein ehtoni pitopalvelulle oli se,että lämpimän ruoan tuli olla lämmintä. Ja sitä se oli. Ruokaa kehuttiin kyllä pitkin iltaa todella paljon.

Konjakkipippurihärkäpata näytti aika rumalta ruskealta mössöltä, mutta maku sen puolesta oli mainio. Liha oli todella murea ja maukas, heti huomasi, että sitä oli kyllä haudutettu oikein urakalla!

Alkoholipuolelta löytivät seuraavat:

                                            

                                                   Kuva lainattu Alkon sivulta
                                               www.alko.fi

Alkumaljat: Campo Viejo

Ruoalle:

  Valkkareita kalalle ja seurusteluun,

                                                       Ihanaa punkkua lihalle. Näitäkin pulloja jäi                                       muutama :D

Kahville oli avec, löytyi konjakkia, viskiä, Bacardia.. Sit oli tottakai iso satsi boolia, erilaisia siidereitä (Somersby, Crowmoor, Fizz, Kiss) olutta, tavallista ja karpalolonkeroa, limppareita, Sovetskoje Zolotoje kuohuviinejä, joitai snapsijuttuja, en edes tarkalleen tiedä mitä kaikkea!

Rahaa pelkästään aloholijuomiin meni vähän päälle 1000 euroa. Ja kyllä, Eestistä haettiin. Limpparit Lidlistä.

Pullojen kuvat lainattu Alkon sivuilta www.alko.fi

Täytyy vielä ihmetellä tähän loppuun, miksi kuvien asettelu on bloggerissa tehty näin vaikeaksi!!! 

Hääspecial: Kukat & Karkkibuffet & Kakku

Vihdoin lisää hääjuttuja, koetan ne saada nyt pakettiin, alkaahan häistäkin olla jo kohta kuukausi.

Jo häitä ja teemaa suunnittellessani tiesin minkälaiset kukat haluan. Valkoiset/vanhanajan valkoiset ruusut. Pöytiin tulisi kaksi maljakkoa per pöytä ja jokaisessa maljakossa olisi 5-7 ruusua.

Ruusut maksaa kukkakaupoissa aika paljon. Oman hääkimpun, heittokimpun ja bestmanin vieheen tilasinkin kukkakaupasta, yhteishinnaksi tuli 135 euroa. Kyselin samalla perus lyhyistä ruusuista ja hinta yllätti minut - 10 ruusun nippu maksaisi 10-12 euroa. Niinpä kävinkin sitten K-Marketista tilaamassa 15 kimppua Pirkka ruusuja, yhteensä 150 kaunista kukkaa.

Haettiin kukat äitini kanssa hääpäivänä meikin ja kampauksen jälkeen. Kaikki meni niin kuin pitikin ja varsinkin oma kimppuni oli aivan upea.

Minun oli tarkoitus laittaa pöytäkukat itse, sillä tiesin miten ne haluan, mutta valiettavasti aikaa ei siihen ollut ja jouduin pyytämään tädiltäni ja serkultani apua. Onneksi he selvisivät tehtävästä oikein hyvin. Olin ostanut Tiimarista kultaista sprayväriä, jota suihkutettiin ruusuille, häiden teemavärit olivat valkoinen, kulta ja punainen. Kulta oli pääsävy.

Maljakoiksi ostin Ikeasta oluttuoppeja, jotka soveltuivat tehtävään varsin hyvin. Pohjalle laitoin jo edellisenä iltana kultaisia koristekiviä ja kultaisia timantteja.

Valitetattavasti kunnollista kuvaa pöytien kukista minulla ei ole, yksi maljakko näkyy tässä samassa kuvassa Karkkibuffan yhteydessä. Karkkibuffa oli yksinkertainen ja pieni: 4 eri lajiketta. Sydänvaahtokarkkeja, mansikkatoffeepalloja sekä suklaata punaisissa ja kultaisissa sydänkääröissä. Eipä niitä karkkeja hirveästi mennytkään, paljon jäi vielä mussutettavaksi(josta olin toki iloinen seuraavat kaksi viikkoa, kun "ne pitää syödä pois").

"paras" kuva..ja tarjoilijakin taustalla :/

Hääkimppuni:

Survon nyt tähän samaan postauksen hääkakun: Suklainen unelma vadelmakastikkeella. Ulkonäöllisesti olisi voinut olla hieman huolellisemmin tehty, mutta koska maku oli suussasulavan upea, annan pitopalvelulle anteeksi. Ja rehellisesti voin sanoa, etten syödessäni edes huomannut miten huonosti suklaa oli levitetty, vasta kuvia katselessani. Ja salamakin kyllä nostaa kaiken esiin.

Suklaisin terveisin, Karina.