Raskausmahan kuvaukset viikolla 40+0.

"Viime tippaan" meinas raskausmahan kuvaukset jäädä, kun viime viikon perjantaina viikolla 40+0 nakitin pikkuveljeni kanssani ulos itikoiden keskelle kuvaamaan. Niin, viikko sitten, tänään onkin jo 41+0 ja edelleen ilman sen suurempia tuntemuksia valitettavasti ollaan. 

Kuvausessio kesti alle 30 min ja kuvia otettiin alle 100, koska itikoiden määrä oli ihan oikeasti aivan jäätävä. Kaikesta huolimatta, onnistuttiin ottamaan kivat kuvat ja olen näihin tyytyväinen. Mitäs te tykkäätte?

Viimeinen kuva ei kuulu suosikkeiheni, oikeastaan ainoat kivat kuvat on musta mekko päällä, muutama paljastavampi kuva jää omiin kansioihin, joten loppupeleissä, olen kuviin tyytyväinen. Ja ehtiihän niitä näköjään ottamaan vaikka tänään lisää, jos niin haluaa, eihän tässä ainakaan synnyttämään olla menossa...

Ihanaa perjantaipäivää kaikille!

Karina

Project: Leikkikeskus -vaihe vaiheelta.

Leikkikeskuksen rakentamiseen liittyvää postausta on jo ehditty kyselemäänkin, joten tässä tulee kattavampi tietopaketti meidän leikkipaikasta! Ensimmäiseen leikkikeskukseen liittyvään suunnittelupostaukseen pääset tästä.

Kaikkihan alkoi paikan valitsemisella ja puutavaran hakemisella Prismasta (työnjohtaja luonnollisesti mukana, kuvassa materiaalin laadun tarkastus menossa).

Tehtyään piirrustukset jokaisesta ilmansuunnasta, alkoi varsinainen rakennusprojekti. Ensimmäisenä mies rakensi anturamuotin, jotta näksi, mihin kohtaan anturat tulee. Seuraavaksi kaivoi niille paikat ja asetti ne paikoilleen.

Sitten alkoikin kehikon rakennusvaihe. Kehikko ja lähes koko rakennelma on tehty lujuusluokitellusta mitallistetusta mäntylankusta.

Pystytysvaiheessa oli tärkeää, että torniosa tulee kerralla suoraan. Erillistä routaeristystä ei ole, sillä anturat on laitettu kovalle savipohjalle. Torni sattuikin kerralla täysin suoraan :)

Pystytyksen jälkeen laitettiin vuorilaudat ja tornin aitaelementit. Allaolevassa kuvassa Minion kävi maalaamassa vuorilautaosat:

Maalamisen jälkeen oli tarkoitus saada torni - ja liukumäkiosa käyttöön, joten myös rappuset oli tässä vaiheessa rakennettava.

Leikkimään!

Tornin tärkein ja odotetuin elementti oli ehdottomasti LIUKUMÄKI, joka tilattiin acon.fi verkkokaupasta. Liukumäki on CE -hyväksytty,  3 metrinen. 

Suunnitteluvaiheessa on otettu huomioon, että lähtökorkeuden on 3m liukumäessä oltava 150 cm, joten asennus sujui helposti. Liukumäki on kiinni kahdella ruuvilla (eivät kuulu mukaan).

Liukumäen ja tornin päästyä jo käyttöön, alkoi loppuvaiheen rakennus - kiikkuosan rakentaminen.

Kuvassa näkyy aconilta tilatut keinun kiinnikekoukut.

Keinun yläkehikko on yläpuolelta suojattu kattohuovalla.

Liukumäen viereen mies rakensi kestopuusta kiipelyseinän, jonka kiipeilykivet  ovat myöskin Aconilta. Tuttavapiirissämme monet ovat olleetkin kiinnostuneita juuri näistä kivistä! Lähinnä, että mistä sellaisia saa.

Rengaskeinut on tehty vanhoista 13 tuuman autonrenkaista, jotka haettiin läheiseltä huoltoasemalta.

Ketjut ja muut rautatarvikkeet on ostettu perus rautakaupasta, Ketjut on suojattu istuinkorkeudelta läpinäkyvillä puutarhaletkun pätkillä.

Leikkikeskuksen avajaisissa meitä odotti valmis kokonaisuus  :)

(Kuva lainattu andsomethingdailyn Emmiltä).

Leikkikeskuksen tärkein asia oli turvallisuus, tämän vuoksi työtunteja kertyikin 100-120. Kun itse suunnittelee, tekee ja viimeistelee, on aikaa varattava!

Kustannuksia tuli yhteensä noin 775 euroa (sis.blogialennuksen).

Kuten jo postauksessa mainitsin, liukumäki, kiipeilyseinän kivet ja keinun koukut on tilattu acon.fi verkkokaupasta. Aconilla on myös kivijalkamyymälät Vantaalla ja Oulussa. Valikoimassa on niin tarvikkeita leikkikeskuksen rakentamiseen kuin myös täysin valmiita leikkikeskuspaketteja.

Aconin tilauksesta saatu blogialennus.

Karina

Luomumansikoita sekä mansikkarakkautta.

Instagram-seuraajat saattavatkin muistaa, että me käytiin perheen kanssa viime viikolla poimimassa mansikoita pakkaseen. Raskausviikkoja oli silloin 39+4 ja lähtö mansikkapellolle tuli vähän spontaanisti vaikka useasti oltiinkin puhuttu, että tänä kesänä käydään poimimassa mansikat itse.

Mun ja mieheni näkemys siitä, mikä on paljon mansikkaa oli hieman eriävä, sillä mies ajatteli, että me oltais käyty keräämässä sellainen viiden kilon laatikko (saanko nauraa) ja minä olin sitä mieltä, että 15kg nyt pitää ainakin kerätä. 12kg pakkaseen ja 3kg syöntiin.

Lähdettiin tosiaan koko perheen voimin, hieman aivottomina matkassa vain yksi puolen litran vesipullo ja kolme banaania. Keräilyastiat olimme sentään tajunneet ottaa mukaan! Puolitoista tuntia pellolla ja astiat täynnä mansikoita, suuntasimme punnitsemaan ja maksamaan marjat ja hupsista vaan, oltiinkin kerätty 24 kiloa! 

Aivan mielettömän isoja, makeita ja hyviä mansikoita! Lajikkeena polka, ahh, tykkään! Tila, mistä mansikat kerättiin, on valittu tänä vuonna vuoden 2015 pohjoiskarjalaiseksi marjatilaksi. Kyseessä oli siis Sikiönmäen luomutila Oravinsalossa (lähellä Rääkkylää). Heiltä löytyy myös ajantasalla olevat nettisivut osoitteesta www.luomumansikka.fi , josta löytyy niin hinnat kuin ajo-ohjeetkin. Voin lämpimästä suositella paikkaa. Me saatiin todella hyvää palvelua, pellot oli hyvässä kunnossa, marjat priimaa ja reissusta jäi kaikin puolin niin hyvä mieli, etten koko päivänä puhunutkaan muusta kuin mansikoista.

Mä nimittäin RAKASTAN mansikoita. Olen aina rakastanut ja tämän vuoksi olinkin omasta mielestäni maailman onnellisin lapsi, kun sain 13- vuotiaana olla kaksi viikkoa poimimassa perhetutun mansikkatilalla mansikoita työkseni. 14, 15, 16 ja vielä 17- vuotiaanakin olin mansikanpomijana Varpaisjärvellä ja ne kesät sisältävät paljon hyviä muistoja. Itsenäistymistä, vastuun oppimista, rahan arvon konkreettista ymmärtämistä jne. On muuten ihan eri juttu kerätä työkseen  aamulla klo 7 vesisateessa mansikoita, kun päivällä auringonpaisteessa omalle perheelle!

Vuonna 2005 olin 18-vuotiaana Kuopion torilla mansikanmyyjänä, kesä 2006 vierähti Joensuun Torikahviossa ja kesät 2007-2009 mansikan/marjojen myyjänä Helsingissä. 2007 olin kokonaan Kauppatorilla, 2008 Hakunilassa ja 2009 Kalliossa/Vallilassa. 

Mansikoita on siis tullut niin kerättyä kuin myytyäkin. Tämän vuoksi itsepominta on mulle täysin luonnollinen vaihtoehto, sehän on kuin ajassa palaisi taaksepäin :) Ja itsepoiminnassa on ehdottomasti parasta se, että voi kerätä suoraan ilman kantoja ja koriin tuskin sattuu kovin montaa huonoa mansikkaa! 

Pakkaseen tuli tänä vuonna nyt laitettua 21 kiloa. Vielä jäi onneksi hieman tilaa mustikoillekin, herukatkin pitäisi survoa jonnekin.. ja vadelmat. Apua. Pitää varmaan alkaa syömään mansikoita pois edestä :))

Mies innostui vielä leipomaan mansikkakakunkin samana iltana!

Minkälaisia määriä teillä pakastetaan talven varalle? Perheenkoonkin voi mainita, sehän riippuu varmasti pitkälti siitä :)

Mansikkaisia päiviä <3

Karina