Kesän kallein harrastus: grillaaminen.

Oletteko laskeneet paljonko teillä menee kesäisin rahaa grillaamiseen ja oheistuotteisiin? Me ei olla, mutta havahduin kuitenkin viimeksi siihen, että perus extemporetorstaigrillailulle tuli hinnaksi melkein 30 euroa. Pari ribsiä, paketillinen chilijuustomakkaraa, paketillinen aitoja nakkeja, salaattitarvikkeet, punkkupullo ja pari Raikastamon luomupillimehua. Eipä tuohon hintaan enää muuta oikeastaan saakaan! Toki punkkupullo ei ole pakollinen sijoitus, mutta kyllähän se liharuoka vaan oikean punaviinin kanssa maistuu paremmalta.

Ribsi-illasta ei valitettavasti ole kuvia, mutta kesän ihka ekasta grilli-illasta senkin puolesta. Tehtiin kanahampurilaisia rukiiseen sämpylään ja kyllä vain maistui! En muista oliko silloin valkkaria, mutta jos ei ollut, niin olisi kyllä saanut olla. Punaviini lihalle, valkoviini kanalle ja kalalle. 

Jos näitä 30 euron exteporegrillailuja tekee kerran viikossa, se on kuukausitasaolla 120 euroa, 360 euroa kesän ajalta. Huh huh, aika paljon! Eikä aina edes selviä 30 eurolla, sillä kohta alkaa mansikkakausi ja sit on jälkkäriksi mansikoita. No, onneksi kesä on vain kerran vuodessa.

Kumman vuoro nukkua?

Joka ilta, kun menemme mieheni kanssa nukkumaan, käymme läpi tämäkaltaisen keskustelun:

"Kumman nukkumavuoro on huomenna?"

"Minun."

"Eikun minun, sä saat nukkua sitten ylihuomenna, kun sun pitää valvoa silloin pitkään."

"Mut sä sait nukkua tänä aamuna."

"No joo, ei sitä lasketa, nousin kahdeksalta!"

"Lasketaan, mä nousin Alexin kanssa klo 6! Sait KAKSI tuntia pidempään nukkua!"

"Rakaaas, mä tarviin tätä enemmän kuin sinä, mä oon niiin väsynyt :("

"No okei,mut mä nukun lauantaina!"

Todellisuudessa meidän nukkumavuorot aamuisin menee kutakuinkin fifty-fifty. Nyt kun mies on lomalla, saamme joka toisen aamun. Alex herää nykyisin kuuden maissa, joten jo kahdeksaan nukkuminen on luksusta! Yks aamu oli kyllä mielenkiintoinen. Alex heräs jo ennen kuutta ja taisi olla mun nukkumavuoro. Kiikutin Alexin miehelle ja työnsin pääni niin syvälle tyynyn alle kuin vain pystyin. Hetken päästä havahduin siihen, että joku nukkuu mun vieressä! Olivia, joka oli noussut klo 7 ja syönyt aamupalan, oli sanonut isällensä menevänsä yläkertaan leikkimään ja olikin tullut mun viereen ja nukahtanut! Ei siinä, jatkoin unia, kunnes taas havahduin siihen, että mies tuo Alexin rinnalle. Siinäpä hänkin nukahti ja yhtäkkiä nukuinkin sängyssä kahden lapseni välissä. Jossain vaiheessa Olivia heräsi ja hiipi pois. Sitten minä ja Alex herättiin ja katsoin ensimmäistä kertaa kelloa- se oli 12.05!!

Koko se päivä tuntui lopulta jotenkin täysin oudolta ja turhalta. Niinpä sovittiin, että leikitään, ettei koko päivää ole edes olemassa, vedetään se vaan läpi sen suurempia tekemättä ja katsotaan huomenna uudestaan. Sellaista se välillä on.

Mites teillä nukutaan?

Karina

Äidin oma aika.

Kaipaatteko te muut äidit omaa aikaa päivisin? Siis sellaista, että lähdette hetkeksi pois kotoa ja teette just sitä, mikä teitä huvittaa? Mä oon aina ollu oman ajan suhteen todella vähään tyytyvä, en ole oikeastaan osannut arjessa edes pyytää tai järjestää itselleni omaa hetkeä, mutta nyt, kun takana on aika paljon arkiyksinhuoltajuutta, lasten itkuja öisin, hermojen kiristymisiä miehen kanssa (ei meillä mitään suurta ole, ollaan vaan kumpikin oltu vähän kiukkusia viime aikoina), on monesti tullut sellainen tunne, että ei helvetti, miks mun pitää jaksaa tätä kaikkea koko ajan? Enkö voi vain hävitä hetkeksi? Mennä kahvilaan kahville, käydä kävelyllä _yksin_, tehdä jotain, ihan mitä vaan?

Eilen tein ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että nappasin läppärin reppuun ja lähdin rantakahvilaan istumaan. Koska vettä satoi, tiesin, ettei siellä ole ketään muuta ja saan kirjoitella esimerkiksi tätä postausta ihan rauhassa! No sitten tuli tottakai se tyhjän lehden syndrooma - tuijotin ekat viisitoista minuuttia tyhjää sivua ja kalenterin "postausideoita" listaa enkä osannut insirpoitua oikein mistään! Se aihe, josta olisin halunut viime viikolla kirjoittaa, ei tunnu enää ajankohtaiselta. Ne tunteet, jotka olisin halunut purkaa toissapäivänä, eivät tunnu enää niin pahalta, että haluaisin alkaa niistä kirjoittelemaan. Mulla on monesti paljon ideoita, joista haluan kirjoittaa, mutta se aika vaan on niin rajallinen, etten just siltä istumalta pysty kaikkea ylös kirjoittamaan. Varmasti aika monella muullakin blogin kirjoittajalla on näitä samoja tuntemuksia? En aio kysyä, mistä te revitte sitä aikaa aktiivisen blogin pitämiseen, sillä tiedän kyllä, että se on vaan järjestelyskysymys sekä ehkä omien yöunien leikkaamista. Monena iltana olenkin suunnitellut kirjoittavani heti, kun lapset nukahtavat, mutta sitten iskeekin todellisuus - en jaksa, ajatus ei kulje, antaa olla.

Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus. Ja harrastuksille pitää antaa aikaa! Toiset käy lenkillä, toiset salilla (minunkin kyllä pitäisi..) mutta mä päätin, että tänä kesänä aion antaa myös tälle harrastukselle ihan konkreettisesti aikaa. Tän päiväinen irtiotto kodista tuntuu jo nyt niin hyvälle, että eiköhän läppäri lähde useamminkin pois keittiönpöydältä rauhallisempaan ympäristöön! :)

Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kirjoittaminen sellainen harrastus, että sille on järjestettävä omaa aikaa vai onko hyväksyttyvämpää kirjoitella kotona silloin kun ehtii ja jaksaa?

Karina