Iltavuoroviikko saa pään sekaisin.

Ohi on! Nimittäin iltavuoroviikko! Olen työssä, jossa palvellaan asiakkaita arkisin klo 8-22 ja lauantaisin klo 10-16. Tämä tarkoittaa totta kai sitä, että välillä sitä joutuu itsekin iltaisin tai lauantaisin töihin. Perus viikko on yleensä 8-16, 9-17 tai 10-18, mutta iltavuoro alkaa klo 14.05 ja loppuu klo 22.05. Siitä kun käppäilet autolle, joka on välillä hevonkuusessa, rapsuttelet jäät ikkunoista, annat auton lämmetä vähän aikaa ja ajelet reilun 25 kilometrin matkan kotiin, on kello helposti varttia vaille 23. Iltapala, suihku yms ja kello onkin 23.30 kun pääset nukkumaan. 

Joku voisi sanoa, että eihän tuo ole edes paha. Ei varmaan olekaan, mutta mä en vaan ole tottunut olemaan iltoja töissä. Vaikka olen ollut baarissakin 22-04.30 töissä, olen enemmän sekaisin näistä 22 loppuvista vuoroista - koska, kun teet yövuoron, olet valmistautunut siihen, että seuraava päivä menee pöhnässä, mutta kun olet tehnyt vaan 14-22 vuoron, et osaa ajatella, miten sekaisin olo on seuraavana päivänä.

Just nyt on sellainen olo, kuin olisin ollut eilen ryyppäämässä. Väsyttää, olo on huono ja vetämätön. Lapset heräsivät klo 8 aikaan ja menivät katsomaan lastenohjelmia. Itse nukahdin vielä hetkeksi ja pääsin sängystä ylös vasta vähän jälkeen yhdeksän. Koska oli pakko, kun lapsilla oli nälkä. Muuten olisin lykännyt ja lykännyt ja nukkunut vielä pikkuisen pidempään. Kuvittelin, että syödään aamupala ja menen takaisin sänkyyn, mutta nyt elimistö alkaa (ilmeisesti kiitos toisen jättikahvikupin) pikkuhiljaa heräilemään. 

Harmi, että iltavuoroviikko saa minut näin sekaisin, koska oikeasti tykkään tehdä klo 14.05 alkavia vuoroja! Aamulla saa nukkua lasten kanssa niin pitkään kuin huvittaa, aamupalan jälkeen vien lapset päiväkotiin, ehdin olemaan kolmisen tuntia yksin kotona, ennen kuin lähden ajamaan töihin ja työpäivät sujahtavat nopeasti ohi. 

Jäin miettimään 2 - ja 3 -vuorotyöläisiä. Tottuuko elimistö oikeasti siihen, että välillä ollaan aamussa, välillä päivässä ja välillä yössä? Miten te jaksatte herätä aamuisin hoitamaan lapsia ja kotiaskareita? Onko teilläkin pää täynnä hattaraa?

Karina

Murphyn laki.

Meneekö teillä lapset päiväkotiin, jos toinen vanhemmista on sairauslomalla? Vai jäävätkö he myös kotiin? Jos sairausloma (tekisi niin mieli kirjoittaa sairasloma, mutta tarkistin Kielitohtori.fi sivuilta, että suositeltavaa olisi käyttää "sairausloma") kestää kolme päivää, on mulla ollut tapana pitää lapset ensimmäiset päivät päiväkodissa ja viimeisen päivän kanssani kotona. Tämäkin totta kai ihan oman voinnin mukaan ja paljolti riippuu myös sairaudesta.

Just nyt olen saikulla hengitystieinfektion vuoksi. Päässä humisee, on aivosumua ja kova paine. Järkyttävä päänsärky ajoittain. Olen kotona aurinkolasit päässä, lepäilen pimeässä huoneessa ja välttelen kaikkia mahdollisia ääniä sekä ärsykkeitä. En tietenkään koko ajan, mutta useamman tunnin päivässä.  Jos lapset olisivat nyt kanssani kotona, he todennäköisesti katsoisivat puolet päivästä Netflixistä lastenohjelmia ja valittaisivat tylsyyttään. Siksi he ovatkin päiväkodissa, vaikka itse olen kotona. Ja he tietävät sen, että olen kotona, en lähden missään nimessä valehtelemaan heille, että olisin töissä.

Huomenna, kun on sairauslomani viimeinen päivä, voisin harkita lasten kotiin jäämistä. Vaikka olo ei vielä ole parhaimmasta päästä, haluan kuitenkin viettää ylimääräistä aikaa myös heidän kanssaan. Viikonloput kun menevät aina niin nopeasti ohitse.

Jonkun mielestä tämä on varmasti tosi itsekästä, olla päivät yksin kotona, tekemättä juurikaan mitään, mutta viime keväisen uupumuksen jälkeen olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja ottamaan itselleni ja keholleni aikaa, kun se sitä selvästikin kaipaa. Mulla on ollut pientä lämpöä jo viikon verran, 37,3 - 37,5 välillä eikä se tunnu kovin mukavalta. Aivosumu on pahinta. Esimerkiksi eilen, olin lähdössä lääkäriin ja ajaessani kotitietä pitkin isommalle tielle, havahduin yks kaks olevani penkassa. En yhtään ymmärrä mitä tapahtui. Ajoin kuten ennenkin, mutta olin jossakin sumussa. Onneksi en törmännyt ihmiseen tai toiseen autoon. Ikävä kyllä oma autoni kärsi ja etupuskuri on siinä kunnossa, että remontti ei tulee olemaan ykkössatasia.

Tämä viikko on kyllä ollutkin pelkkää sumua. Olen sentään saanut itseäni niskasta kiinni ja laittanut ison kasan lastenvaatteita paikalliselle FB-kirppikselle myyntiin. Yllättävän hyvin sieltä on nyt kauppoja sovittu. Tämäkin on toki ironista - juuri kun saan tavaraa myyntiin ja kauppoja on sovittu noin 180 euron edestä, romutan autoni, etten vaan pääse nauttimaan ylimääräisistä euroista, euroista joiden piti mennä lyhentämättömänä remppakasssaan. Kiitos Murphyn laki.

-Karina-

Väsyneen päiväkirja: Matala ferritiini.

Helou, tein taas reilun kuukauden mittaisen katoamistempun. Kaikkeen on tosin omat syynsä. Suurimpana se, että aloitin kuukausi sitten uudessa työpaikassa! Arkirytmi muuttui taas kerran hyvin säännölliseksi ja omaa aikaa en ole osannut juurikaan ottaa. Työaikani ovat olleet sellaisia, että lähdemme lasten kanssa aamuisin kotoa klo 7.50 ja mieheni hakee lapset klo 17, itse tulen kotiin 17.30. Yhdeksään mennessä yritän olla jo nukkumassa, joten illat menee hyvinkin nopeasti lasten ja ruoanlaiton parissa. 

Teen myös ainakin loppuvuoteen saakka keikkahommia yökerhossa ja isommissa tapahtumissa (esim. Joensuun Areenalla). Yövuoroja minulla on joko pe tai la ja niitäkin esim. tässä kuussa vain 2, joten liian ylikuormittunut en missään nimessä ole. Marras - ja joulukuusta uskoisin tulevan kiireisempiä, koska pikkujoulukausi starttailee jo. 2 keikkaa on jo sovittu heti marraskuun ekalle viikonlopulle.

Uudessa työpaikassa olen viihtynyt todella hyvin ja tykkään kyllä todella paljon. Kuukausipalkka, säännölliset työajat, mukavat työkaverit, iso talo, etenemismahdollisuudet yms. Menen töihin iloisena ja palaan töistä iloisena, ihan huippua! 

Noin kuukausi sitten kävin myös mittauttamassa ferrittiiniarvoni ja aloitin lisäraudan syömisen. Joidenkin lähteiden mukaan naisen optimi arvo olisi 70-100. Minun arvoni oli 16, joten aika alakantissa ollaan, vaikkakin lääkärin mielestä "olen viitearvojen sisällä, ne kun ovat 13-150" eli kaikki ok. Pienen keskustelun jälkeen, jossa pyysin lääkäriä katsomaan viime kevään uupumushistoriani sekä kaikki muut oireet, jotka viittaavat raudanpuutteeseen ilman anemiaa, sain hänetkin myöntämään, että kyllähän tuo arvo on matala, ei siitä mihinkään pääse. Syön nyt päivittäin rautaa ja tammikuussa minulla on kontrolliaika, onko rauta lähtenyt imeytymään ja ferritiini kohoamaan vai pitääkö tutkia tarkemmin, mistä puutostila johtuu.

Psykologisesti minulle oli suuri helpotus saada noin matala arvo, koska sain siitä itselleni syyn, miksi olin jo keväällä totaalisen väsynyt ja uupunut, miksi Espanjassa vietin 75% ajasta sängyssä ja miksi en jaksanut kotona tehdä mitään ylimääräistä. Hyvä, jos pakollisiakaan.

Muuten meillä menee hyvin, arki rullaa, perhekalenteri on kovassa käytössä, että saadaan kaikki synkronoitua keskenään. Otettiin käyttöön myös FamCal sovellus, johon päästään miehen kanssa kummatkin omilta puhelimilta tekemään merkkauksia kalenteriin, heti kun joku uusi meno tai työjuttu tulee tietoon. Ja niitähän tulee!

Hyvää syksyä kaikille, kirjoittelen taas, kun sopiva hetki löytyy :)

ps. Projekti20 elää nyt omaa elämäänsä, en ole käynyt vaa´aall kuukauteen, joten tehdään tarkistus vasta kun siltä tuntuu.

Karina