perjantai 7. helmikuuta 2014

HerkuTON elämä.

Mainitsin jossakin postauksessa ihan sivulauseessa, että uuden vuoden lupaukseni oli olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kuin sain tykkäyksiä Facebookissa. Koska olimme lomalla, lupasin aloittaa herkkulakon heti kotiuduttuamme. Tykkäyksiä sain 42 ja herkut jätin 14.1 eli tänään on 25.päivä ilman.
Minulle se on hurjan pitkä aika. Varsinkin kun olen nyt tajunnut, miten sokeririippuvainen olen ollut.




Kerron nyt totuuden.

Olen elänyt koko elämäni sokerilla ja herkuilla. Suklaata, toffeeta, sipsejä, leivoksia, jäätelöä, kinuskikastiketta lusikalle ja suuhun, mentos patukoita kerralla, suklaalevyjä kerrallaan. Lista on mahdottoman pitkä. Söin aina kun hyvää oli saatavilla ja jos ei ollut, saatoin suklaahimoissani kävellä 6km suuntaansa hakemaan sitä.
Olivian syntymän jälkeen riippuvuus nousi ihan uusiin sfääreihin. Minä voin syödä kaikkea hyvää, koska imetän, oli jokapäiväinen tekosyyni. Tarkalleen ajateltuna, tämähän karkasi jo synnytyssalissa, kun ponnistin Kinder maxi patukoiden avulla. Kotona asia paheni, vaikka samalla halusin päästä raskauskiloista eroon, mutta samalla halusin mussuuttaa pullaa ja suklaata.

Mieheni on aina kritisoinut herkkukäyttäytymistäni. Yrittänyt tuoda minut todellisuuteen ja näyttää minulle, paljonko limpparit ja mehut ja Fani palat sisältävät sokeria, minä lähinnä naureskelin, joojoo, en mä nyt oikeesti ees syö paljon herrkuja. Valehtelin niin miehelleni kuin itselleni. Ei olisi tarvinnut kun kävellä yläkertaan ja avata lipaston laatikko.

Salassa. Söin varsinkin suklaata mieheltäni salassa. Seurustelumme alkuajalla poltin tupakkaa salassa, sillä mieheni inhoa tupakointia. (Tiesi toki, että tupakoin, kun tutustuimme) nyt olin vajonnut siihen, että söin herkkuja salassa. Autoni oli kuin Fazerin tehdas, kääröjä penkkien aluset täynnä. Jäätelöpapereita, tyhjiä limpparipulloja. Huh, ihan alkaa hävettämään kun mietin asiaa.

Ihme kyllä, sain pudotettua kilot herkkusyömisestä huolimatta, pääsin 71,5 kiloon. Thaimaassa kaikki muuttui. Olin kuin heroinisti. Minun oli PAKKO saada joka päivä jotakin. Pakko. Se tunne oli kamala. 2 minuuttia ennen kaupan sulkeutumista juoksin hissille, jotta pääsen äkkiä ostamaan jotain hyvää. Ja koska en yleensä tiennyt, mitä hyvää haluan, ostin varulta sekä suklaata, sipsiä että jäätelöä. Ja sitten söin ne kaikki.

Mies pyysi monesti pysähtymään ja miettimään herkkujen määrää. Mutta mitä vastasin taas? Minä imetän, kulutan paljon, ei ne näy, oonko muka lihava, häh, me ollaan lomalla, älä valita, menenkö sitten tupakalle  jne jne jne. laspellista ja typerää. Jatkoin herkkujen syömistä.

Uuden vuoden aattona selasin Facebookkia ja törmäsin kaverin seinällä statukseen: Olen niin monta päivää syömättä herkkuja, kuin paljon tämä saa tykkäyksiä (jotenkin niin se meni). Aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta, että mitä jos minäkin? En uskaltanut sanoa sitä ääneen ja lappasin toffeekarkkeja suuhuni.

Kun tuli aika kertoa uuden vuoden lupaukset, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin, että tulen laittamaan omaan Facebookini tälläisen statuksen. Jännityksellä seurasin, miten punaisia ykkösiä alkoi ilmaantumaan, toinen toisensa perään. Kun määräaika oli loppu, tulos oli 42. Silloin määrä tuntui suurelta, nyt tuntuu pieneltä. Vain 10% Fb kavreistani oli tykännyt.

Niin kuin jo edellä mainitsin, päätin aloittaa lakon vasta Suomessa. Ne kaksi tammikuun ensimmäistä viikkoa tankkasin herkkuja sitten ihan urakalla, koska kohta en voinut syödä mitään. Fiksua? Ei kovin. Painoin Suomeen palatessani 73,4kg.
Nyt on 25 päivää takana ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: voin paremmin kuin koskaan. Mahasta on hävinnyt turvotus ja paino on tippunut 4,6 kg! Painan "enää" 68,8kg. Liikuntaa en ole harrastanut, syön täysin normaalisti, tavallista kotiruokaa. Juon kahvia maidolla ja sokerilla, teetä sokerilla ja hunajalla (yritän kyllä pärjätä pelkällä hunajalla jatkossa). Suklaata, sipsejä, jäätelöä, herkkupullia ja piirakoita - kaikkea, mikä luokitellaan herkuksi, en syö.

Enää olisi 17 päivää jäljellä. Mä luulen, että tässä kohin on parempi tehdä pysyvä elämäntapamuutos ja alkaa pitämään herkkupäiviä. Joka päivä "vähän" ei mun kohdalla tule koskaan toimimaan.


Miten on, maistuuko teillekin vähän liian paljon, hieman liian usein?


                                                             Karina

24 kommenttia:

  1. Voi ei mitä herkkuja :D
    Meillä on kerran viikkoon herkkupäivä, mutta tällä viikolla on tullut mussutettua suklaata stressin takia, VIRHE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä, mua ihan hirvitti kun selasin kuvia ja huomasin miten paljon on herkuista otettuja!
      Ei varmaan ole vaarallista, jos silloin tällöin sortuu herkuttelemaan enemmänkin, mulla taas se oli jokapäiväinen elämäntapa. Toivottavasti pääsen eroon tästä! :) pääsinhän mä tupakastakin!

      Poista
  2. Heh, tätä oli hauska lukea koska oma herkkukäyttäytymiseninonnihan samanlaista. Meidän piti aloittaa vuoden alusta herkkulakko ja sitä kestikin sen viisi päivää. Sen jälkeen herkkuja on mennyt samalla tavalla kuin ennenkin. Jos sokka irtoaa, niitä menee ihan hillittömästi. Joka päivä pari pussia jotain namia. Yhtään ei helpota se, että ollaan miehen kanssa molemmat samanlaisia. En tiedä miten sitä oikein pystyisi rajoittamaan tuota herkuttelua. Pelottaa jo valmiiksi, että kun kohta lopetan imetyksen, paino lähtee raketin lailla nousuun. Silloin viimeistään herkuttelun on pakko loppua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lopettamaan jo pikkuhiljaa! ;)
      Mulla se meni todella helposti, koska olin kipee eikä silloin tehnyt mieli oikein mitään. Nyt on hieman vaikeaa, kun on mainoksia ja kaikkea uutta hyvää saatavalla, mutta yritän olla välittämättä niistä ja kierrän kaupassa karkkihyllyn kaukaa :)

      Poista
  3. Todellakin maistuu! Aika huima painonpudotus näin lyhyessä ajassa pelkällä herkuttomuudella, vau! :o Mä oon todennu et mulle ei myöskään sovi täysi herkuttomuus, koska sitten kun se sortuminen käy niin se todella käy :D Nyt ollaan ajateltu miehen kanssa, että joka toinen viikonloppu on herkkupäivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aika huima, ja näkyy kans!:)
      Vaikka en tätä painonpudotuksen takia tee, niin onhan se kiva
      motivaattori!
      Tsemppiä myös sinne, toivottavasti onnistuu hyvin!

      Poista
  4. Toinen mummeli täällä joka piilottelee herkkuja ukolta! T.suklaalevy siivouskaapissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! En ois ikinä uskonu sinusta, Jo!! ;)
      Pusi pusi <3

      Poista
  5. Mut hei kato nyt, onhan noi herkut nyt ihanan näkösiä :D Mutta hienoa,että pääsit sokerikoukusta eroon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpas kannustava! ;)
      En vielä sanoisi, että olen päässy sokerikoukusta eroon, mutta kovasti olen siihen suuntaan menossa. Voin repsahtaa milloin vain, joten tämä on vuosien työ vielä!

      Poista
  6. Haha kuulosti ihan miulta :D! Oon tosi sokeri addikti ja jos otan yhen karkin, syön koko pussin ja kaikessa herkussa sama. Lapsesta asti ollu niin herkun perään että hohoh. Naapurissa oli kitska ja kävin siellä lähes päivittäin.
    Nyt olin kuukauden ilman mitään herkkuja ja kiloja tippu 4kg ja senttejä ropis mahasta 11cm. Nykyisin annan itelleni luvan syödä herkkuja joka toinen viikonloppu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 11cm! Herranjestas miten paljon! Hieno saavutus! :)

      Poista
  7. Mä oon niin rohmu, että joulukuussa ´´varastin`` miehen suklaakalenterista pari namia ja pistin lapsen piikkii, ´´en se minä ollu! Se tippu lattialle ja Kevin söi ne!`` :'D
    Uskottelen myöskin itselle, etten muka paljoa syö ja noh.. totuus onkin jotain muuta.
    Pystyn helposti vetästä yheltä istumalta levyllisen suklaata, en tajua kuka ei muka pysty? Senkun istuu ja syö :P
    Nykyään YRITÄN pysyä siinä, että kerran viikossa olisi herkkupäivä, usein kuitenkin teen sen virheen, että ostan torstaina valmiiksi lauantain namit ja ne katoaakin samana iltana kaapista, sitten onkin ostettava uudet namit lauantaina, näin kävi mm. eilen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Kevin raukkaa kun äiti tekee hänestä syyllisen :D haha. Mä nuorempana syytit pikkuveljeä aina, jos herkkuja oli kotona kaapista hävinnyt :)

      Poista
  8. Voi ei, ihan kun oisin lukenut omat ajatukseni toisen kirjoittamana o.O Itse kuulun myös noihin, jotka piilottelevat suklaata ja syövät salaa. En pärjää päivää ilman suklaata. Pitäisiköhän itsekin yrittää herkkulakkoa, kun näkee miten hyviä tuloksia oot saanu noin lyhyessä ajassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli sanoa, että jee, en ole yksin, mutta oikeesti mua alkoi huolestuttamaan miten moni kommentoi olevansa samanlainen! Eihän se ole tervettä ollenkaan!! Nyt lakko vaan päälle ja huomaat, mitä sokeri ja turhat hiilarit tekee elimistölle!!!

      Poista
  9. Huippu postaus! Olet rohkea nainen! Yritänpä pyrkiä tuohon samaan, kiloja olis karistettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavia kommentteja on mukava saada, mutta sinun omasi pelasti kyllä koko päivän, kiitos siis ihanasta kannustuksesta!
      Ja tsemppiä sinne, ei ne herkut maailmasta kesken lopu, pidä tauko ja pidät sitten kans herkkupäivän viikossa tai kahdessa :)

      Poista
  10. Heheh :D mie kans! Mut nyt viimeaikoina vähempi.. gogo girl! Hurjan hyvin tullu paino alas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on sullakin! Just katoin sun ennen ja jälkeen kuvia tänään! Huikeeta!

      Poista
  11. Mua huvitti tää postaus ihan hulluna:D Ihan ku ois omaa kirjotusta lukenu.. Oon alkanu viikko sitte totaalilakkoon kun huomasin olevani niin sokerikoukussa! Joka hiton päivä se "pakko saada jotain hyvää"-tunne! Ja kiloja on kertyny imetyksen lopettamisen jälkeen:( nyt alko kesäkunnon metsästys saakeli....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellemme me vaan pahaa tehdään! Ja annetaan samalla huonoa esimekkiä lapsillemme, joten nyt vaan pysyt tiukkana ja jatkat hyvällä fiiliksellä! Ps rypäleet on tällä hetkellä todella hyviä!! :)

      Poista
  12. ah minkä näköisiä herkkuja. nuo macaronsit. en kestä. järkyttävää, mitä huumetta sokeri onkaan!! mahtavaa, että pystyt tuohon!! pitää varmaan ottaa itseään niskasta kiinni, jos pelkällä herkkujen syömättömyydellä on lähtenyt noin nopsasti kiloja.. mitäs teet silloin, kun käytte kylässä ja talon emäntä laittaa tarjolle kaikenlaista hyvää? Ne on mun pahe, en osaa enkä pysty kieltäytyä kylässä herkuilta!! Kokeilin kerran herkkulakkoa, jossa sallin herkut aina jos kävimme kylässä (syynä oli että on epäkohteliasta kieltäytyä :P), sitten huomasin, että käymme niin usein vierailemassa muilla ihmisillä, että lähes joka päivä tuli syötyä jotain. ja siihen se sitten repsahti -> sallin myös kotona syömisen ja homma lähti lapasesta. Huoh. Tästä postauksesta sain kuitenkin pientä kipinää ja ajatus lähti hautumaan just päässä, että minkälainen herkuttomuus sopis juuri minulle, ettei parin viikon päästä homma lässähdä ja herkkuja menee tuplaten edelliseen määrään.. siinä onkin pähkäiltävää mutta yritän päästä jonkinnäköiseen ratkaisuun.. :D

    VastaaPoista
  13. Kovasti tsemppiä sulle tulevaan, pystyt siihen! :)
    En tiesä huijaanko, mutta pahimmassa suklaahimossani olen korvannut esim iltapalan ja kerran aamupalan Nutriletin Caramel barilla, se on niiin hyvää! :D menee ihan maailmannparhaasta herkusta, kun ei muuta saa syödä!
    Jos oon menossa kaverin luo , josta tiedä, että se leipoo kuitenkin hyvää, niin olen toivonut mieluummin jotain suolaista, esim viimeksi Niina teki mulle maukasta kanapiirakkaa.
    Muitten luona olen sanonut suoraan, että näyttää todella hyvältä, mutta valitettavasti joudun tyytymään kahviin, sillä olen herkkulakossa :)
    Miehen sisko oli tehnyt varta vasten sokerittomia vohveleita, mutta luokittelin ne silti herkuksi, joten maistoin vain yhden haukun verran. Kyllä kaikki ovat tähän asti ymmärtäneet!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)