Kirjoja, kirjoja.

En ehtinytkään eilen kirjoittamaan, olin aamupäivän kyläilemässä entisen työkaverin luona, jonka jälkeen haahuilin Tokmannilla ostelemassa kaikkea turhaa. Sit muistin ykskaks, että mullahan on toooodella vanha velka kirjastolle maksamatta ja kun kerrankin oli käteistä (kortti ei käy), kurvasin kirjaston pihaan. Maksettuani velan, silmäilin raskausajan kirjoja ja aika moni nyt tarttuikin mukaan.

Mm:

Anja Kahrin Äitiyden sietämätön keveys, joka on kuvaus äitiydestä, sen iloista ja vaietuista pimeistä puolista. Kirja perustuu ensimmäistä kertaa äidiksi tulevan naisen tiiviisiin päiväkirjamerkintöihin ja jatkuu elämänmakuisena läpi synnytyksen, uhmaiän ja ensimmäisenntarhapäivän.

Anne Kaustion Esikoinen tuli taloon , jossa on näkökulmia, myyttejä ja tositarinoita elävästä elämästä. Eli kirjassa kymmenet esikoisensa saaneet äidit ja isät ympäri Suomea kertovat, miten he kokivat ensimmäisen lapsen vaikutuksen jokapäiväiseen elämäänsä.

Veera Supisen ja Vesa Anttosen toimittama Baby blues - Perhekirja, joka takakannen tekstin mukaan tarjoaa tietoa, lohtua ja vertaistukea uusille vanhemmille. Selailin muutamaa sivua ja näyttäs hyvin huumorilla kirjoitettu. Erään kappaleen otsikko olikin Miten pimppi voi?

Sit löytyi perinteinen Suuri  äitiyskirja, jonka on toimittanut Dr Anne Deans, suomennoksen takana on Kustannusosakeyhtiö Perhemediat Oy (huomaan nyt, että taidan olla tosiaankin kieltenkääntäjä, kun kiinnitän tuommoseen huomiota ja pidän tärkeänä sen myös tuoda esiin)... Kirja ainakin näyttäisi olevan erittäin kattava ja sisältörikas. Hyvä vaihtoehto omistamalleni Suomalainen vauvakirjalleni.

Ja hauska löytö oli A. Christine Harrisin Odotus päivä päivältä, (suom. Sari-Anne Ahvonen), joka tosiaan kertoo raskauden jokaisesta päivästä. Mitä kehossa tapahtuu, miten sikiö kehittyy, on vinkkejä raskausajan ravinnosta ja terveydenhoidosta jne.

Ja jottei ihan kaikki kirjat olisi pelkkiä raskausjuttuja, lainasin myös Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia, joka on romaani rakkaudesta ja seksistä. Luin Coelhoa viimeksi vuonna 2007 ja tykkäsin silloin esim. Alkemistista, vaikkakon hieman outo ja erilainenhan se oli.

Olin nuorempana kova lukutoukka ja kirjastojen vakiasiakas, lukiossakin luin vielä paljon, mutta muutettuani kotoa ja aloitettuani yliopiston 2006, vapaa-ajan lukeminen muuttui tenttikirjojen lukemiseksi ja baareissa juoksemiseksi. Jälkeenpäin harmittaa tottakai. Toisaalta taas, olen elänyt nuoruuteni ja elämääni juuri niin kuin olen itse halunut ja voin sanoa, että hyvin olen pärjännyt ja onnistunut :)

Niin, pakko vielä kiinnittää teidän huomio kellonaikaan. Se on tällä hetkellä 07.06 ja olen taas kerran hereillä, aamupalan syönyt ja postauksen melkein kirjoittanut. Tästä liian aikaisesta heräämisestä en voi syyttää ketään muuta kuin Saulia. Sillä on se ärsyttävä wake-up light valo ja kumpikohan meistä oikeesti herää siihen wakeuppiin heti, kunn se pärähtää päälle, mukamas niiin pikkuhiljaa ja tasaisesti valoa lisäävänä? No minä. Ja kun minä herään, herää myös pikkuorava. Ja kun minä yritän nukahtaa uudestaan, pikkuoravalla on aamujumpat menossa eikä mun nukkumisesta tuu yhtään mitään. 20 min sen jälkeen Sauli avaa yhden silmänsä ja minä alan tsäkättämään valosta ja heräämisestä. 10 min sen jälkeen minullamon niin karmean kova nälkä, että on vaan ihan pakko nousta ylös. Ja täällä ollaan. Kohta kyllä menen aamupäikkäreille.