Perhevalmennus.

Maanantaina oli perhevalmennus, josta jo aikasemmin mainitsinkin. Sana perhevalmennus on mun mielestä täysin harhaanjohtavaa tässä yhteydessä. Ei me olla perhe sen enempää tai vähempää sen 2,5 tunnin "infotulvan" jälkeen. Pikemminkin sanoisin, että kyseessä on luentosarja esikoista odottaville (ja miks ei myös muille) perheille.

Ensimmäinen aihe oli hammashuolto. Suuhygienisti oli kertomassa tunnin verran aikauisten hammashuollosta, ientulehduksista, hammaskivestä, harjaustekniikasta sekä bakteerien välittymisestä syljen avulla vauvan suuhun. Tuttia ei saisi käyttää koskaan omassa suussaan, samalla lusikalla ei saisi maistaa vauvan sosetta eikä samaa mukiakaan pidä käyttää. Se, ettei tuttia suositella omaan suuhun, olen tiennyt, mutta en rehellisesti ollut ajatellut, että näinhän pitäisi lusikankin kohdalla toimia - yhtä laillahan siinä sylki on kosketuksessa esineeseen, joka siirtyy lapsen suuhun. Ja bakteerit matkustaa siinä kyydissä.

Illan toinen teema oli imetys. Se oli pieni pettymys, sillä meidät laitettiin katsomaan 30 min kestävä video, joka kertoi imettämisestä. Ja siitäkin hyvin suppeasti. Paljon oli tuttuja asioita ja muutama uus tietokin siinä tuli, mutta paljon asiaa jäi mun mielestä myös kertomatta. Esimerkiksi rintakumeista pieninännisille ei ollut sanallakaan mainintaa. Ja itsehän olen sellaiset silikoninännit jo ostanut. Äidilläni on hyvin samanlaiset rinnat ja nännit kuin minulla eli isot tissit & pienet nännit. Pikkuveljeni ei esimerkiksi saanut ollenkaan otetta paljaasta nännistä, aina oli silikoninänni välissä, että pikkuinen sai maitonsa.

Myös vauvan vatsalaukun koko herätti ihmetystä. Se on niiin pieni ekoina päivinä! En osannut kuvitellakaan sitä ihan niin pieneksi. Siitähän se toki kasvaa. :)

Imetys omalla kohdallani tuntuu itsestäänselvyydeltä. Toivottavasti se sitä myös tulee olemaan, tarkoitan, että kaikki onnistuu, maitoa tulee ja vauva saa mahansa täyteen. Jos kaikki menee odotetusti niin aion imettää vähintään 6 kk, todennäköisesti 9 kk. Mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan, sen näkee sitten.

Eilisen päivän mietin paljon synnytystä ja miten haluaisin synnyttää. Käynnistys Cytotec -lääkkeellä on itselläni lokerikossa EI, kiitos, ellei se ole täysin välttämätöntä, koska minun tai vauvan henki on vaarassa. Myös oksitosiinitipasta olen ottanut jonkun verran selvää ja yhä enemmän ja enemmän minusta alkaa tuntumaan, että vaikka kipuherkkä olenkin, en vältämättä toivo epiduraalia enkä halua, että oksitosiinia käytetään. Nämä aiheet ovat kuitenkin vasta ajatteluasteella päässäni ja otan asioista vielä paljon selvää ennen kuin synnytystoivelistaa teen. Voi olla, että ajatukset vielä muuttuu ja itseni tuntien, varmasti jossakin määriin muuttuukin. Mutta näistä kirjoittelen sitten, kun olen pohtinut asioita tarpeeksi omassa päässä ja jutellut jo synnyttäneiden kanssa.

-K-