keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Raskaus ei ole sairaus...

..mutta, kummallisesti olen taas sairaslomalla. Miksi ne väittää ettei raskaus ole sairaus?

"Liiku raskaana kahden edestä" - helpommin sanottu kuin tehty! Mitä, jos se normaali kävelykin aiheuttaa supistuksia, kipuja ja paineen tunnetta alavatsalla? Pitäisikö vielä mennä vaikka zumbaan tästä niin saisi varmasti vielä isommat kivut kaverikseen?

"Syö terveellisesti, laadullisesti kahdelle, mutta määrällisesti ei" - Eli aina kun on nälkä, heivaan puolet ruoasta lautaseltani pois? Mitä, jos mulla vaan on KOKO ajan nälkä?

"Nuku paljon" -  hahaha. Pitäisi varmastikin ottaa joka ilta särkylääke, jotta voisin nukkua ilman, että herään öisin mahan kovettumiseen, supistuksiin tai muuten vaan.

"Harrasta normaalisti seksiä, se ei vahingoita sikiötä" - ensinnäkin, vaikeaa harrastaa, kun ei tee yhtään mieli ja toisekseen, se supistusen määrä ja mahan kovettuminen ovat niin hurjia session jälkeen, että mieluummin jätän välistä.

"Älä stressaa" - no kyllä se nyt vähän pistää stressaamaan, kun työkykyni on mitä on. Ensin olin 1,5 viikkoa saikulla, kerkesin tehdä kaksi päivää töitä  kun pitikin mennä illalla kahdeksan aikaan synnärillä käymään. Viiltäviä alavatsakipuja, pahoivointia, paineen tunnetta, päänsärkyä oli ollut jo kello kolmesta lähtien ja mikään ei tuntunut helpottavan.

Eilinen iltapäivä oli yhtä helvettiä. Ärsytti, kiukutti, vitutti ja koski. Ja vielä närästi! Ajattelin, että työpäivänjälkeinen mansikkajäätelöpirtelö mäkistä piristäisi ja saisin närästykseen helpotusta, mutta jouduinkin istumaan puoli tuntia parkkipaikalla ennen kuin uskalsin lähteä ajamaan kotiin. Kipu alavatsalla oli viiltävää ja silmissäkin näkyi ihmeellistä tähtisumua. Kilometri ennen kotia purskahdin hysteeriseen itkuun ja kun tulin kotiin, menin suoraan yläkertaan itkemään. En saanut rauhoitettua itseäni, vaikka yritin, Olivian vuoksi edes. Sattui niin kovasti. Ja itketti.

Lepäilin tunnin asentoa vaihtaen, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Niinpä päätin soittaa synnärille ja kysyä neuvoa. Sieltä pyydettiin näytille, joten perhe pakettiin ja 30 km päähän sairaalaan. Olivia söi iltapalan autossa ja nukahti hetkellisesti. Perillä oli kyllä reipas tyttö ja jaksoi odottaa 1,5 h kun minua tutkittiin.

Vauvan sydänkäyrä oli hyvä, sisätutkimus osoitti, että kaikki on oikein loistavasti, ei auenneita paikkoja tai lyhentyneitä kohdunkauloja. Verenpaine ok, pissa puhdas. Vauvalla kaikki hyvin. Eilinen rv 28+4 mukainen painoarvio oli 1250g eli alkaa olla jo poitsulla painoakin! Kaikki siis näennällisesti hyvin, paitsi että minä en voi hyvin. Särkylääkettä ja lepoa. 11.5 asti tällä kertaa. 

Kukaan ei ole töissä korvaamaton, mutta nyt kyllä jäi pahasti asioita kesken, kun kerkesin olla vain kaksi päivää töissä. Lisäksi stressaa palkka. Saan toki sairasloman ajalta korvausta, mutta kuten olen kertonut, suurin osa palkastani koostuu provisiosta ja sairaslomanaikainen palkka lasketaan 3kk ajalta keskimääräisenä päiväpalkkana. Kun saikkua kertyy koko ajan, esim viime kuussa 8 päivää niin se alentaa sitä keskipalkkaa ja tulot sen kun tippuu ja tippuu. Mahtaakohan minusta edes olla työntekijäksi enää ennen äitiyslomaa?

Onneks on pesä, mihin käpertyä.








14 kommenttia:

  1. NIIIIIIN totta noi sun alun kommentit raskaudesta!!
    Koitahan nyt lepäillä, toivottavasti loppuraskaus sujuisi vähän paremmin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sinäkin taidat tietää liiankin hyvin tämä lausahdukset :)
      Kiitos, yritin miettiä "hauskoja" juttua, jotka meille ovat tuskaa!

      Poista
  2. Tsemppiä kipujen kanssa! Itse olen vasta rv22+, mutta paljon on mahtunut kipua ja sairaslomaa tähän raskausaikaan.. Nyt sitten teen enää 1pv/vko töitä ja muuten olen työttömänä -ei vaan pysty enempää. Toivottavasti sulla ei nyt olot ainakaan enää tuosta pahenisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Isot tsempit myös sinulle, ikävä kuulla, että sullakin raskaus rajoittaa nyt niin paljon normaalia elämää, mutta ei sitä onneksi loppujen lopuksi enää kauaa kestä :) onneks on olemassa ymmärtäväisiä työnantajia! :) Toivon myös, ettei pahene! Ja sulla kans!

      Poista
  3. Kovasti tsemppiä! Toivottavasti kivut ja vaivat helpottaisi, ettei ois loppuun asti tollaista :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titta <3 Toivottavasti sä oot välttynyt näiltä!!

      Poista
  4. Voimia Karina! Jospa tämä olisi vain ohimenevä vaihe ja loppuraskaus sujuisi helpommin! Koita nauttia vauvasta masussa ja tee asioita, jotka tuntuvat omasta kehosta hyviltä. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, tärkeintä on kuitenkin että vauva voi hyvin ja sinulla ei ole raskausmyrkytystä. Varmasti olisi mukava palata vielä töihin ja toivottavasti kunto sen mahdollistaakin. Mutta jos keho sanoo ei, niin sitten ei. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, muutenhan elämä olisi ihan liian helppoa :) Halaus <3 t. Mari A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tsempeistä ihana Mari A! En muistanutkaan, että sinäkin luet mun höpötyksiä aina välillä :) Mä nautin kyllä ihan suunnattomasti siitä, että mun sisällä on vauva. Kaikki liikkeet ja potkut saavat hymyilemään <3 saman sanoin miehellekin eilen, tärkeintä, että vauva voi hyvin, minä voin seuraavat 11 viikkoa vaikka seisoa päälläni, jos se edesauttaa vauvan hyvää oloa :) onneksi tämä on väliaikasta ! Terveisiä sinne teidän perhellee!

      Poista
  5. Harmittaa sun puolesta, ettet voi nauttia raskaudesta. :( mikähän noita kipuja aiheuttaa jos kaikki näennäisesti kunnossa... Mutta ei sullakaan oo enää pitkä aika äippäloman alkuun, jospa pääsisit vielä töissä käymään ja olo paranis. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä nautin, liikkeistä ja potkuista <3 mutta en kylläkään hehku enää sitä raskaushyvinvointia :D Kiitos kovasti tsempeistä, näillä nyt mennään <3

      Poista
  6. ITunnen todellista sympatiaa sun kanssa! Itsellä aivan samat viikot menossa, tosin esikoista odottaen:) Itsellä ollut nyt pari viime päivää vaan niin rankkoja että en kestä! On pahaa oloo, sattuu alamahaan viiltävästi, supistelee ja väsyttää.. Ihan tolkutonta! Itsehän olen ollut jo 3 viikkoa kotona ja töihin en enää mene (onneksi kesäloma ennen äplomaa). Mutta samalla mietin miks oon saikulla kun mieli vielä töissä mutta kummiskaan ei pystyisi töissä käymään! Hankalia asioita.. Mutta tsemppiä arjen pyörittämiseen ja kohta se "palkinto" onki sylissä jo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana löytää kohtalontoveri! Vaikka onhan se ikävää, että sullakin on samanlaista! Mä pahoin pelkään, etten itsekään tee töitä enää kovin montaa päivää..mä en siirsin mun kesäloman tulevaisuuteen, koska ajattelin, että jään kuitenkin äplomalle 18.6 niin se riittää.. kiva ois jäädä jo 1.6 esim kokonaan pois, mutta katsotaan nyt nää olotilat. eiköhän saikkua tule, jos samalla tavalla jatkuu.
      Kiitos kovasti tsempeistä, mä parhaillaan pyöritän arkea, kolmas pyykkikone menossa :) se palkinto on kyllä mitä ihanin <3
      **Oikein paljon voimia ja tsemppiä myös sinulle! Kerrohan välillä kuulumiset, on mukava, että tulit nyt kommentoimaan!

      Poista
  7. Tsemppiä ja voimia! Mulla oli pahimmat viikot kipujen ja väsymyksen suhteen varmaan sen "energisen keskiraskauden" (niin, minkä?) aikana. Nyt loppumetreillä on helpottanut ihan tosi paljon, nukun aika hyvin ja kivut on poissa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, tosiaan, mikä energisyys? Toivottavasti mullakin helpottaa loppumetreillä :) Ihanaa loppuodostusta sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)