Ai nyt on lauantai?

Ei meinaa tää saamattomuus nyt kadota minnekään. Aamupäivä meni aamupalalla istuessamme noin kaksi ja puoli tuntia.

Suunniteltiin alakerran remonttia ja piirettiin kaikki paperille. Minä aloin heti kyynelehtimään, kun jokin ei miellyttänyt ja rakas osas olla ihana eikä lähtenyt mun kiukutteluun mukaan.

Nyt se on lenkillä ja minä "yritän" siistiä paikkoja täällä kotona. Jotenkin kaikki tuntuis olevan levällään, vaikkei loppujen lopuksi edes ole.

Pyykkikonekin pyörii. Silti on saamaton oli. Tänään mennään illasta katsomaan alustavasti varamaani pinnasänkyä. Pidetään peukkuja, että lähtee mukaan.

Rakas yllätti mut ihanalla pienellä lahjalla, kun tiesi, että käyttämäni ripsari on loppu. Ihanuus oli katsonut tarkalleen merkin ja numeron ja värin ja osaskin ostaa juuri sen oikean, jota käytän :)