Kun minulla on huono päivä, se tarkoittaa, että olen kamalan väsynyt, saamaton. En todellakaan jaksa tehdä mitään, olen itkuinen ja ärsyyntynyt.
Ja kun seuraavana päivänä on hyvä päivä, olen iloinen, teen edellisen päivän rästihommat, olen paljon yhteyksissä ystävieni kanssa, suunnittelen häitä, teen valmisteluja vauvaa varten.
Ja sit tulee yö, en nuku hyvin ja edessä on taas huono päivä.
Mulla oli häiden suhteellisen hyvä vauhti päällä, katselin jo pöytäkoristeita, laitoin muutamaan pitopalveluun tarjouspyyntöjä, tiedustelin bändejä, valokuvaajia. Sitten tuli monen päivä tauko ja kaikki jäi. Tänään, kun on hyvä päivä, sain varattua juhlateltan ja kalusteet, valokuvaajan. Selailin yhtä häälehteäkin vähän. Olen vakaasti päättänyt, etten aio stressata liikaa. Ehkäpä siksi on myös hyvä, että on välipäiviä suunnittelusta.
Jotenkin kun on päivät pitkät yksin kotona, tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi, vaikka tekemistä olisi vaikka miten paljon. Koen aika usein yksinäisyyden tunteita, vaikka minulla on paljon ihania ystäviä.
Ajatukset karkailee taas. En tykkää mun huonoista päivistä, hyvät päivät menee nopeammin :) tätä se hormoonivuoristo vissiin on?
Sitä ne hormonit teettää :) Ja saattaa teettää paljon pahempaakin. Mulla meni kaikki kuolemanpelot ja muut ihan yli äyräiden viime kerralla. Jonkin sortin masennusta kai sekin oli, mut meni ilman hoitoa ohi ainakin mulla. Kannattaa varautua siihen, että ekat parikin kuukautta vauvan syntymän jälkeen on ihan hirveetä heittelyä tunnepuolella ja kannattaa myös yrittää olla tekemättä pahemmin mitään suuria päätöksiä sinä aikana myöskään. Olisin muuttanut elämääni hurjasti huonommaksi, jos olisin noudattanut niitä senaikaisia tuntemuksia, mut ihmettelin sit vaan mielessäni ja arvelin, ettei nyt oo kaikki ihan kotona. Mä en ainakaan ollut oma itseni ja vaikka jälkikäteen voi vaan hämmästellä, niin kyllä mä silloin vähän pelkäsin sekoavani. Mut siitä ne myrskyt sit tyyntyy... Ja onhan ne ihanat onnentunteetkin sit vastaavasti elämää suurempia :)
VastaaPoista- Piia