Kuulumisia supistuksen väliltä :)

Vauva on edelleen masussa, eli hitaasti mutta varmasti mennään eteenpäin. Lääkäri teki klo 9 alakatsonnan ja totesi, että olen 2cm auki! Kätilö oli ihan ihmeissään, sillä olen ollut koko ajan niin rauhallinen ettei uskois että olen 2cm auki! Yleensä siinä vaiheessa on kuulemma varsinkin ensikertalaisilla naamat irvessä.
Tiedä oliko tensin "syytä" että sain supparit otettua nätisti vastaan.

Hyvillä mielin jatkoin supistelua ja siinä 10 maissa kätilö ehdotti minulle ammetta ja ilokaasua, jotka myöskin otin ilolla vastaan. Ammeessa lilluin tunnin ja koin supistuksia, joita lievensin ilokaasulla, tens laitetta kun ei veteen voi ottaa. Klo 11.30 maissa olin 2,5-3 cm auki ja olo oli mitä mainioin, eikun takaisin ammeeseen ja ilokaasua naamaan, kolmen maissa menin taas sänkyyn käyrille ja tutkimukseen ja rehellisesti, odotin kipujen perusteella olevan 4,5-5cm auki niin EI. 3,5cm!!! Pettyneenä laitettiin mulle tens takaisin ja ilokaasun ja sen avulla olenkin nyt kärvistellyt reilun tunnin, supistukset alkaa olla koko ajan kivuliaampia ja monesti on tullut tunne, että ei nää vehkeet riitä, tarviin tujumpaa. Mutta sitten otan palan kinder suklaata suuhun ja nautin hetken ennen kuin taas supistaa :)

Iltavuoroon tuli nyt aivan ihana kätilö. Hän kyselee, kuuntelee, istuu vieressä ja tsemppaa! Toivottavasti synnytän ennen 21.30 eli hänen vuoroon loppuun mennessä :)

Mies on ollut myöskin aivan ihana koko tämän matkan. Kuuntelee, tukee, ruokkii ja juottaa, antaa ilokaasua, kannustaa, kehuu ja rakastaa. En voisi parempaa pyytää, olen todella etuoikeutettu ja onnellisessa asemassa. Rakastan häntä yli kaiken ja teen kaikkeni meidän rakkaan lapsemme eteen.

Ilokaasu päässä ja väsymys harteilla tekee nyt tän etten muista enää mitä tekstin alussa lukee. En myöskään jaksa oikolukea tekstiä, toiv ei ole liian pahoja sanamonstereita kun kännyllä kirjoitan. Onnistuin jopa kerran hävittämään pitkän tekstin jonka teille kirjoitin ja juu ketutti jonkun aikaa.

Ainiin, edelleen pelkällä ilokaasulla ja tensillä mennään! Olen niin ylpeä itsestäni sillä olen aina ollut se tyttö joka itkee joka asiasta ja kaikki sattuu aina niiiin paljon :D

Mutta, kiitos kun jaksatte olla tukenani, se merkitsee minulle oikeasti todella paljon, vaikka suurimpaa osaa en teistä edes tunne, olette mahtava voimavara minulle, kiitos!

Minä palailen taas, tovottavasti useimmissa senteissä sitten! :)

Pusuja ja haleja!!!!