Pitkän kärsimyksen jälkeen, olin kovista kivuista ja supisteluista huolimatta vain 5cm auki. Eli klo 21 oli 5cm ja edelleen klo 00.30 se sama 5 cm.
Kivut alkoivat olla sietämättömät, itkin hysteerisesti, en saanut henkeä eikä tilanne edistynyt. Sain äsken epiduraalin. Ja voin huomattavasti paremmin. Se kipu mikä mulla oli ennen sitä alkoi olemaan jo absurdia luokkaa, itsensä ja mielensä tappamista. Nyt aion nukkua hieman, olen valvonut liian kauan ja tuntenut liian kovia kipuja.
Hienoa, että sait helpotusta! Hurjan pitkään jaksoitkin kärvistellä... Ihan tuntuu itsestäkin helpommalta hengittää, kun tietää ettet kidu siellä vaan olet mahdollisesti saanut vihdoin kerättyä voimia siihen kovimpaan loppurutistukseen ja hyvällä tuurilla oletkin jo (pian) äiti <3
VastaaPoistaVaikka hormonit hälventää koitoksen muistoja, niin kyllä mä vaan muistan sen tuskan 5 cm kohdalla. Teki kyllä mieli lopettaa koko homma kesken :D
Mutta onnea nyt sitten - joko matkaan, tai vauvasta, riippuen mitä siellä nyt onkaan tapahtunut ;)
- Piia
Hang on there, sister!! <333 Pystyt kyllä siihen <3
VastaaPoistaHui kuullostaa inhottavalta :/ Hyvä että otit se epiduraalin, varmasti fiksu päätös! Pitkään oot kyllä joutunu kitumaan! Toivottavasti sun koitos ois jo ohi, tai ainaki pian! Tuu sit ilmottelemaan ASAP, vaikka ymmärrän toki et vihdoin ku vauvan ulos saa, ni voi olla blogin päivittelyt viimesenä mielessä ku haluu vaan ihastella pientä :D
VastaaPoista